Prinsessani mun !

Ennen kuin sait alkusi, minä halusin sinut.
Ennen kuin synnyit, minä rakastin sinua.
Ennen kuin olit ollut täällä tuntiakaan,
olin valmis kuolemaan puolestasi.

Kaikki on ihmettä uutta,
kaikki on valoisaa.
Katsomme salaisuutta,
vuoteessa uinuvaa.

Kaikki on aivan toisin,
kuin koskaan ollut on.
Kuinka sen kuvata voisin?
Ilo on pohjaton.

Silmille auenneille,
taivaita avautuu.
Unista kertova meille,
kerran on suppusuu.

Kaikki on ihmettä uutta,
kaikki on valoisaa.
Ilomme valtavuutta,
kuka voi aavistaa?

Katson iltaa tummuvaa,
pienten tähtien tuikintaa.
Nukut siinä vieressä,
pienet kädet nyrkissä.
Lämpö täyttää sydämen,
hiljaa kuulen äänen sen.
Se ääni on soittoa rakkauden,
äidin ja lapsen yhteinen.

Miten pieni ja särkyvä oletkaan,
oma hentoinen lapsoseni.
Sinut syliini tahdon rutistaa,
ja nuuhkia ihanaiseni.

Ei mikään mahti milloinkaan
sua luotani pois saa viedä.
Sinä pahuuksista maailman
vielä mitään et onneksi tiedä.

Sua tuulet lempeät tuutikoon,
ja hyväilköön höyhenet sievät,
kun unien maahan matkustat
sinne polut pehmeät vievät.

Sinä maailman suurin
pieni ihme
tulvillaan viattomuutta.
Avuton,
minua tarvitset.
Silti vahva
minua opettamaan.