Keinoja kasvattaa lapsista onnellisia

Löysin aikoinaan hyvän artikkelin meidänperhe.fi sivulta. Siinä annettiin vinkkejä joiden avulla kasvatetaan lapsista onnellisia. Laitoin vinkit tähän alas, koska minun mielestäni näissä oli paljon hyviä vinkkejä joita voi toteuttaa ihan perus arjessa. Tottakai jokainen vanhempi haluaa ja toivoo, että oma lapsi olisi onnellinen. Niihin voi vaikuttaa ihan pienillä perus asioilla, jotka pitäisi periaatteessa olla meille kaikille itsestään selvyyksiä. 

Muunmuassa ensimmäinen kohta, pidä itsestäsi huolta. Tämä on niin totta, kun olet itse onnellinen ja otat huomioon myös itsesi arjessa. Panosta itseesi, pidä omaa aikaa, keskity välillä vain itseesi. Silloin sitä jaksaa itsekkin paremmin ja lapsille välittyy sinusta hyvä ja onnellinen fiilis. Todella moni (myös minä) unohtaa täysin panostaa ja keskittyä itseensä. Silloin ihminen on kiukkuinen ja väsynyt, eikä välttämättä jaksa panostaa myöskään lapsiin. Eli periaatteessa kaikki lähtee siitä, että pidät itsestäsi huolen, silloin pystyt pitämään muistakin. Niinkuin on se sanontakin, täytyy osata rakastaa itseään jotta pystyy rakastamaan muita. 

1. Pidä huolta itsestäsi.

Vanhemman mielentila vaikuttaa vahvasti siihen, millainen mielentila lapsella on. Pidä siis huolta omasta jaksamisestasi. Ota omaa aikaa ja tee asioita, joista pidät: tapaa ystäviä, harrasta liikuntaa, josta pidät, lue kirjoja, hanki mieluinen harrastus. Samalla annat lapselle mallin, miten omasta hyvinvoinnista huolehditaan. 

2. Opeta lapselle, miten solmitaan ja pidetään yllä ihmissuhteita.

Opetuksen ei tarvitse olla suurisuuntaista. Riittää, että rohkaiset lasta osoittamaan toisille pieniä ystävällisiä tekoja – kiittämään, kehumaan, kannustamaan. Kerro ystävällisesti käyttäytyneelle lapsellesi, miten ylpeä hänestä ja hänen käytöksestään olit. Arjen ystävällisyys lisää tutkitusti hyvinvointia ja onnellisuutta.

 
3. Palkitse yrittämisestä, älä täydellisyyden tavoittelusta.

Vanhemmat, jotka korostavat voittojen ja saavutusten merkitystä, kasvattavat lapsistaan todennäköisemmin ahdistuneita suorittajia. Kehu siis lasta yrityksestä, älä pelkästään menestyksestä. Erään tutkimuksen mukaan lapset, joita kehuttiin heidän älynsä perusteella, valitsivat jatkossa helppoja tehtäviä, jotta saisivat onnistumisestaan kehuja jatkossakin. Sen sijaan lapset, jotka olivat saaneet kehuja kovasta yrityksestä, valitsivat jatkossa haastavampia tehtäviä – ja oppivat niistä enemmän kuin helpommalla itsensä päästäneet. 

4. Kannusta positiivisuuteen.

Mieti, miten itse suhtaudut maailmaan? Onko kuppisi puolityhjä vai puolitäysi? Ovatko mahdollisuudet haasteita vai esteitä? Myönteistä suhtautumistapaa voi opetella. Se kannattaa, sillä tutkimusten mukaan optimistit pärjäävät usein elämässä paremmin, elävät terveempinä ja pidempään ja onnistuvat paremmin ihmissuhteissaan.

5. Opeta lapselle tunnetaitoja.

Tunneäly on taito, jota voi opetella, ei synnynnäinen kyky. Opeta lasta ensin tunnistamaan omat tunteensa. Kun lapsi saa kiukkukohtauksen, käytä kolmen kohdan ohjelmaa: osoita myötätuntoa, nimeä tunne ja kerro lapselle, että on ihan ok tuntea suuttumusta/surua/pelkoa/vihaa. 

6. Opeta lapselle, mistä onni syntyy.

Onnea voi tietoisesti lisätä. Jutelkaa yhdessä, milloin lapsi on tuntenut itsensä tyytyväiseksi ja miten hetkiä voisi olla arjessa enemmän. Yksinkertaisimmillaan onnea tuovat perustarpeiden tyydyttyminen: että lapsi on nukkunut riittävästi ja syönyt hyvin. 

7. Opeta lapselle itsekuria.

Itsekurin on todettu olevan parempi menestyksen ennustaja kuin älykkyyden. Itse asiassa mikään ei ennusta elämässä pärjäämistä yhtä hyvin kuin itsekuri, tutkimukset kertovat. Itsekuriakin voi harjoitella. Paras keino opettaa lapselle itsekuria on vanhempien esimerkki. Pieneltä lapselta ei voi odottaa yhtä suurta itsekuria kuin kouluikäiseltä. 

8. Anna aikaa leikille.

Lapsille voi olla haastavaa opettaa mielenrauhaa lisäävää mindfulnessia. Mutta tiedätkö, mikä on lasten omaa mindfulnessia? Leikki! Leikkiessään lapsi elää hetkessä ja unohtaa maailman ympärillään. Tutkimusten mukaan lasten leikkiaika on vähentynyt dramaattisesti vuosien mittaan. Varmista, että lapsella on arjessaan riittävästi aikaa vapaaseen, ohjelmoimattomaan leikkiin. Television katsomista ja peliaikaa kannattaa sen sijaan rajoittaa. 

9. Syökää yhdessä.

Yhteiset ruokailuhetket vahvistavat perhesidettä. Ruokapöydässä on hyvä käydä läpi päivän tapahtumat. Ruoka ei ole se pointti vaan yhdessäolo. 

Mitä mieltä te lukijat olette näistä yhdeksästä kohdasta ? Minusta nämä kaikki ovat täysin totta. Näiden kaikkien kohtien pitäisi tulla esiin arjessa. Ainakin minulle nämä monet kohdat ovat ihan itsestään selvyyksiä. Näiden asioiden tarkoitus on kasvattaa lasta, pitää yllä normaalia tasapainoista elämää. Ja niinkuin otsikossakin lukee, tehdä lapsista onnellisia. Se on totta, että normaalit perus asiat tekevät meistä kaikista ihmisistä onnellisia, eikö vain ?

Suski

Lastenhuoneen sisustusta osa 48193649

Nyt on lastehuoneen sisustus saatu melkeimpä lopulliseen päätökseen. Mattona toimii ikeasta ostettu aivan ihana värikäs ja pehmeä pöllömatto. Minusta tämä sopii täydellisesti lastenhuoneeseen. Siinä on tilaa leikkiä ja onhan se nyt paljon mukavempi leikkiä pehmeällä matolla kuin kivi kovalla lattialla. Kun lapset kasvavat he voivat käyttää mielikuvitustaan matolla leikkiessään. 

Molempien lapsien sängyt ovat valkoiset, jotta sopivat sisustukseen. Alexsandran ihana sänky on myöskin peräisin ikeasta. Isojen tyttöjen sänkyyn siirryttiin noin 11 kuukauden iässä. Se kävi silloin todella helposti eikä pikku neiti ole vielä kertaakaan tippunut sieltä. Nukkumaan menotkin ovat käyneet tähän asti ainakin helposti. Altsu ei ole kertaakaan edes karannut sängystä, vaan jää aina kiltisti nukkumaan. Pojan pinnasänky on kirpputorilta ostettu. Mukana saatiin aappa patja ja -petari. Odottelen jo kovasti, että saan pienen käärön ekaa kertaa omaan sänkyyn nukkumaan. Ensimmäisen kuukauden poika varmasti nukkuu aikuisten makuuhuoneessa tuunatussa äitiyslaatikossa. Mutta aika pian aion siirtää hänet isosiskon kanssa samaan huoneeseen. 

Lastenhuoneen aivan ihanat tähtiverhot ovat peräisin Ellos.fi verkkokaupasta. Söpöt pienet tähtilaatikot toimivat lelulaatikkoina. Sopivat täydellisesti minulle, koska en tykkää että kaikki lelut ja tavarat ovat näkyvillä. Laatikoissa on kannet, jotta kaikki lelut ja härpäkkeet saadaan kätevästi piiloon. Molemmilla lapsilla on omat päiväuni viltit. Altsulla tietysti söpö vaaleanpunainen ja pikkumiehellä aivan super söpö viiksi viltti ! 

Vihdoin saatiin seinille myös kauan kaipaamani ikean lack hyllyt. Nyt pehmolelut vahtivat lasten unta ja leikkejä. Toisella hyllyllä on lasten lippalakit ja muutama koriste esine. Legot ja palikat ovat nätisti myös hyllyllä, koska tällä äidillä menee hermot siihen ainaiseen lelujen levittelyyn. Huoneessa ei paljon irto tavaraa ole, niinkuin kuvista huomaatte. Näin yritän pitää huoneen siistinä. 

Lastenhuoneen söpöt pöllö sisustustarrat olen tilannut kidix.fi sivulta. Siellä on paljon super ihania seinätarroja ja paljon muutakin ! Käykää ihmeessä katsomassa, suosittelen. 

Mitä pidätte meidän lastenhuoneesta ? Minun mielestäni se on ihan super ihana <3

Suski

Älä vielä synny !

Perjantai ilta kuluikin mukavasti kätilöopistolla seurannassa. Kaikki alkoi, kun torstaina illalla makoilin kaikessa rauhassa tyttäreni kanssa sohvalla. Yhtäkkiä Altsu sai kunnon riehumis kohtauksen. Sen seurauksena pikkuveli sai pari todella kovaa potkua itseensä. Ne teki todella kipeää. Kipu jatkui koko illan, mutta ajattelin sen lähtevän pois kun nukun yön yli. Aamulla päätin soittaa kättärille, koska mahassa tuntui vieläkin oudolta ja supistuksia jonkin verran. Alaselkäkin oli ihan tulessa. Kerroin päivystykseen mitä edellis iltana oli tapahtunut ja mikä tilanne nyt on. He ottivat minut vakavissaan ja sanoivat, että minun täytyy lähteä heti sinne. Pienen lapsen kanssa en sinne voinut heti lähteä, joten odottelin, että mieheni pääsi töistä. Samaan aikaan myös mieheni isä pääsi töistään, joten vietiin Altsu sinne ja sain mieheni mukaan, ettei tarvinnut olla yksin.

Kättärille päästyämme menin heti käyrille, jossa seurataan vauvan sykkeitä ja supistuksia. Vauvalla oli kaikki paremmin kuin hyvin, mutta kovia ja epämiellyttäviä supistuksia tuli tasaisin väliajoin. Hoitaja oli hieman huolissaan ja varmisteli monta kertaa, että ovatko supistukset kipeitä ? Kipeitä ne eivät olleet, mutta epämiellyttäviä kylläkin. Lukema huiteli korkeimmillaan 85:ssä ja se kyllä tuntui. Yli tunnin makoilin käyrillä, koska hoitajat halusivat seurailla supistuksia ja jutella samalla lääkärin kanssa tilanteesta. 

Pääsin seurannan jälkeen katsomaan vauvaa ultrasta. Samalla katsottiin, että istukka ei ole irtoamassa (kovien potkujen seurauksena) koska se sijaitsee tässä raskaudessa edessä. Oli pieni pelko siitä, että josko se onkin irtoamassa, se ei olisi mitenkään päin hyvä asia. Onneksi kaikki oli hyvin. Vauvalta mitattiin kaikkia mittoja ja lääkäri totesi että kasvaa siinä keski käyrällä. Pojan painoarvio eilen 2300 grammaa. Viikkoja eilen 33+5, joten toivottavasti jätkä pysyisi mahassa vielä jonkin aikaa. Kohdunkaulan tilanne on onneksi hyvä, mutta ei voi tietää mitä nämä supistukset saavat aikaan.

Tänään tilanne on parempi ainakin supistuksien kannalta. Niitä on tullut, mutta ei niin rajuja kuin eilen. Vauva on liikkunut mukavasti joten hänelläkin kaikki hyvin. Nyt vain jännätään mitä tuleman pitää. Pysyykö jätkä masussa vielä pitkään, vai päättääkö yllättää ja tullakkin etuajassa ?! Nyt eletäään jänniä aikoja. Nyt pitäisi vain levätä ja ottaa rennosti. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Pienen taaperon kanssa ei niin vaan otetakkaan rennosti. Plus tähän päälle kaikki meidän suhdekoukerot, huh huh. Ei ole helppoa olla stressaamatta ja levätä vain. Nyt sen oikeasti tajuaa, miten lähellä synnytys on ! Jännittävää ja pelottavaa !

Suski

Rakkautta ja raivoa

Voisin tuijottaa tytärtäni vaikka hamaan tulevaisuuteen ! Miten kukaan voi olla niin kaunis, söpö ja kaikkea mahdollista samaan aikaan. Ihmettelen vieläkin, miten minulle on suotu näin ihana lapsi, tytär. Tippa meinaa tulla silmään, kun ajattelenkaan miten rakas tämä pieni prinsessa minulle on. Mitä elämäni olisi ilman tätä pientä ihanuutta ?  Ei mitään ! Alexsandra on tuonut minun elämääni paljon sisältöä, jotain mitä ei voi tietää eikä tuntea ennenkuin itse on äiti. Tätä äidin ja tyttären välistä rakkautta ei vain voi sanoin kuvailla, tämä on jotain aivan uskomatonta. 

Tuntuu todella ihanalta kun maailmassa on yksi ihminen joka on niin kiinni minussa ja minä hänessä. Niin riippuvainen minun läheisyydestä ja rakkaudesta joka tulee täysillä sydämestäni. Tuntuu mahtavalta kun Alexsandra tulee luokseni ja antaa maailman isoimman pusun. Se kun pieni sanoo "äiti", saa minulle tipan linssiin. On ihanaa katsella kun tyttäreni on innoissaan ties mistä hassuista jutuista. Ihanaa katsoa kun pieni tanssii sydämensä kyllyydestä. Yhteiset leikki ja hölmöily hetket ovat maailman parhaita. Alexsandrasta näkee, kuinka hän nauttii ja miten onnellinen hän on touhottaessaan minun/meidän kanssa.

En ehkä kestä, kun aika kuluu niin nopeasti. Missä minun vauvani on ? Alexsandra kasvaa niin hirmuista vauhtia, etten minä pysy mukana ! Hän on niin isotyttö jo, mutta samalla niin pieni ja viaton. Kohta minulla on kaksi pientä, miten onnellinen ihminen voikaan olla näistä pienistä ihanista lapsosista. Tottakai lapsilla on huonot hetkensä ja uhmaa pukkaa päälle. Mutta on nämä lapset jotain niin ihmeellisiä. Miten ne saavatkaan äidin tunteet ihan sekaisin, rakkaudesta ja raivosta. 

Mitä mullistavaa 1 vuotiaan ja kolmen kuukauden ikäisen Alexsandran kehityksessä on tapahtunut lähiaikoina/lähikuukausina ? Ensimmäisenä tulee mieleen ruumiinosien opetteleminen. Altsu osaa näyttää missä hänen silmät, nenä, suu ja napa ovat. Ymmärtää  kun puhutaan käsistä tai jaloista. Ymmärtää todella hyvin puhetta. Muunmuassa "mennään syömään" "vaihdetaan vaippa" "missä se on?" jne, tälläisiä perus juttuja. Ymmärtää kun häntä kielletään, tai minkä takia jotain asiaa ei saa tehdä tai ottaa. Syö kaiken itse. Paitsi poikkeuksia on, jos on kiire tai ollaan kyläilemässä. Juoksee minkä kerkiää ! Nykyään myös leikkii itsekseen, joka on aivan ihanaa ! Sitä lahkeessa roikkumista jatkuikin jo todella kauan. Ihanaa välillä vaan makoilla sohvalla kun pieni leikkii itsekseen. Nytkin saan kirjoittaa blogia pienen ollessa hereillä, jotain aivan uskomatonta ! En ajatellut tälläistäkään ikinä tapahtuvan. Potalla käyntiä harjoitellaan, mutta sekin on vähän siinä ja siinä. Aletaan kunnolla harjoittelemaan sitten kahden vuoden iässä, kun rakko on kunnolla kehittynyt ja pieni osaisi jopa pidättää ja kertoa kun on hätä. Alexsandralla on nyt menossa vieläkin kunnon uhma. Huudetaan ja kiukutellaan kun jotain ei saa tehdä. Ihan pienistäkin jutuista. Äidin hermoja koetellaan mutta sitähän tämä on, yhtä vuoristorataa. Pienen on vain parasta uskoa, että vaikka äiti onkin ihana, niin periksi en anna ! Voin kertoa, että joinakin päivinä meinaa hermot pettää ja raivo pääsee valloilleen. Väkivaltaa en siedä missään määrin, mutta pieni äänen korotus on joskus paikoillaan.

Rakkautta ja hellyyttä Alexsandra saa todella paljon ! Hänen kanssaan leikitään ja hänestä pidetään hyvää huolta, maailman parasta huolta. Rajoja vedetään jo pienestä pitäen, että ne opitaan. Rajat tuo turvaa. Ei tietenkään liikaa, mutta rajoja kuitenkin. Alexsandra on parasta mitä minulle on tähän asti tapahtunut. Minun rakas pieni tyttöni ! Esikoiseni, uhmakas sellainen <3

Lapsi, joka saa hellyyttä, oppii rakastamaan.
Lapsi, jota rohkaistaan, oppii luottamaan itseensä.
Lapsi, jota kiitetään, oppii olemaan kiitollinen.
Lapsi, joka näkee annettavan omasta muille,
oppii olemaan huomaavainen.
Lapsi, joka saa tietoa, oppii tuntemaan viisauden.
Lapsi, joka elää onnellisena, löytää rakkauden.

Suski

Kun elämä on yhtä siivoamista

Otsikko kertoo jo kaiken. Siivoamista siivoamista ja siivoamista. Eikö arkena voisi tehdä jotain muutakin kun vain siivota, laittaa ruokaa ja taas siivota. Alkaa pikku hiljaa kyllästyttää. Olisihan se helppoa, jos täällä olisi auttavia käsiä, mutta ei. Yksin täytyy tehdä kaikki ja muut sotkee perässä minkä kerkiää. Muutenkaan en liioin rakasta siivooamista. 

Tänään olen ollut kotona tekemättä mitään. Joskus näinkin päin. Kyllä kai minullakin on joskus oikeus vain olla ja jättää tavarat levälleen. Omat sotkut vielä menisi, mutta kun tässä taloudessa on kaksi muutakin jotka sotkevat, eivätkä osaa siivota jälkiään. Pienempi tapaus levittää ympäri kämppää vaatteet, lelut, kaikki mitä käsiinsä saa. Tämä isompi tapaus on myös aika samanlainen tavaroiden levittelijä. Hän saattaa nykyään ehkä siivotakkin jotain, mutta harvoin ilman perseelle potkimista.

Miten te saatte pidettyä kotinne siistinä ? Minä yleensä siivoan heti samantien kun huomaan jotain sotkua tai tavaroita väärässä paikassa. Pyyhin pöydät ennenkuin ne lilluvat liassa. Laitan astiat tiskikoneeseen heti syötyäni. Siis ihan tälläisiä perus asioita. En jätä tavaroita sikin sokin vaan koitan laittaa kaikki omille paikoilleen heti. Mutta vaikeaksi tämän tosiaan tekee se, kun taloudessa asustaa kaksi sotkuhirmua ! Ohessa kuvia tältä päivältä. Ensimmäisestä kuvasta voisi kysyä, mitä hitsiä kylpyamme tekee olohuoneessa ? 

Arvatkaa tekisikö nytkin mieli lähteä heti siivoamaan ?! Oon oikeesti ehkä hieman siivous friikki. En osaa olla sotkussa, vaan silmää ja mieltä miellyttää siisteys. Pienestä asti minulle on opetettu, että paikat pidetään puhtaana. Oma huoneenikin oli aina kuin jostain lehdestä, aina siisti eikä sotkua missään. Nyt yritän pitää käteni kurissa ja rentoutua kun vielä voin. Ainut hetki rentoutumiselle nykyään on vain silloin, kun Alexsandra on päiväunilla. Tämä on vaikeaa ! Tekisi niin mieli siivota, mutta...ei, nyt rentoudun ! 

Nyt kaikki jotka järkyttyivät näistä kuvista, relax ! Meillä ei tosiaankaan näytä usein tältä. Normaalisti minä siivoan täällä joka päivä ja kotimme on siisti kuin mikäkin. Välillä täytyy kiusata itseään ja antaa kämpän sotkeentua, eikö ? Samalla ehkä mieskin näkee, mitä normaalisti teen päivisin. Monestihan sitä luullaan, että kotiäidit vain loikoilevat ja katselevat telkkaria. Ei se näin ole. Uskokaa tai älkää. 

Suski

Popot kunniaan

Nyt onkin jo korkea aika katsoa mitä kaikkea meillä on talvea varten. Tänään on lunta tullut jo jossainpäin suomea. Tänne lumi ei ole vielä kerennyt, mutta ei voi tietää vaikka sitä olisi jo huomenna ! Altsulle on hommattu talveksi jo ticket to heaven toppapuku kokoa 86 ja toppatakki h&m:ltä kokoa 86 sekin. Ei ainakaan pitäisi tulla kylmä, näyttävät niin lämpöisiltä ja samalla myös mukavilta. Montako talvihaalaria/takkia teiltä löytyy ?  Meillä on näiden kahden lisäksi vielä kaapissa odottamassa lopputalvea varten kirpparilta löytynyt aivan ihana toppatakki. Se oli todellinen löytö, vain 2e ! En voinut olla ostamatta sitä, vaikka en ole edes varma tuleeko se ollenkaan käyttöön, ison kokonsa vuoksi. 

Meiltä löytyy yhdet toppahanskat, jotka ostin viime jouluna Altsulle joululahjaksi. Maailman ihanin karvahattukin löytyi viime jouluna pienen lahjojen seasta. Nyt ne pääsevät tänä vuonna käyttöön ! Näiden lisäksi Olen ostanut h&m:ltä #cool pipon, täytyyhän prinsessalla olla jotain cooliakin. Tänään varastoa penkoessa löysin minun vanhan piponi joka on aivan liian pieni ollut alusta asti minun päähäni. Päätin kokeilla sitä Altsulle, ja sehän sopii täydellisesti. Eli siitä pienelle uusi pipo käyttöön, eipähän jäänyt tuo pipo käyttämättä, hyvä näin.

Seuraavaksi pieni kurkkaus siitä, minkälaisia kenkiä meidän pienellä prinsessalla on talvea varten. Ensimmäisessä kuvassa Reiman 24 kokoiset ihanat lämpöiset kengät. Varmasti tulee talvella ja kylmillä ilmoilla käyttöön ! Sitten on vuorossa viking coretex kengät kokoa 23 jotka ovat nyt aikalailla sopivat. Ihanat kuoma kengät, kaikkien pienten lasten vakiokaluste ! Nämä ovat kokoa 24, voi olla että täytyy jossain kohtaa talvea ostaa vielä kokoa 25. Riippuu ihan siitä kuinka nopeasti Altsun jalka tästä kasvaa. Ruskeat karvavuori kengät ovat kokoa 22, eli näitä ei tulla käyttämään kauaa. Nyt vielä juuri ja juuri mahtuvat jalkaan, eli ei mitään toivoa että mahtuisi talvella. Viimeisessä kuvassa ecco kengät kokoa 25, luultavasti lopputalvella sopivat jalkaan. Kaikki nämä ihanat talvikengät ovat saatuja, joten halvalla päästään ! Monetko popot teidän lapsilta löytyy ? 

Mitä tykkäätte Alexsandran talvivarusteista ? Minkälaisia popoja ja vaatteita teillä on talvea ja kylmiä ilmoja varten ? Ja saa toki kertoa plussia ja miinuksia näistä meidän kengistä !

Suski

New..... ?!

Viikonloppu meni taas ihan liian nopeasti ! Tuntuu, ettei me keretty tekemään melkein mitään. Perjantai oli jännä päivä. Jännitin koko päivän tulevaa iltapäivää, koska silloin oli luvassa autokauppoja ! Jep, minun opel astra vaihtui ford focus farmari autoon. Tiedättekö miten onnellinen olen, sain vihdoin turvallisen ja luotettavan auton, jolla on todella hyvä ja tasainen ajaa. Autossa on klik klik avain, webasto (ihan loistava talvea varten), ilmastointi, täydellinen huoltokirja, 1.8 tddi kone, uudet kitkarenkaat, todella iso takakontti jonne mahtuu vaikka kahdet tuplarattaat samaan aikaan. Ihan täydellinen pakkaus minulle. Isona plussana ulkonäössä  on myös tummat takalasit, nyt niitä ei tarvitse käydä erikseen tummentamassa. Eihän ole pahan näköinen ? Minulle ainakin kelpaa paremmin kuin hyvin.

Me oltiin Altsun kanssa ihan innoissamme uudesta autosta, nyt on lapsillekkin takana paljon tilaa. Ei tarvitse tunkea kahta pientä lasta pieneen autoon, joka ei välttämättä ole se kaikista turvallisin myöskään. Tähän uuteen farmari autoon luotan täysin. Joskus tulevaisuudessa hommataan uudet isot vanteet alle ja vähän ehkä tuunataan, mutta sitten tulevaisuudessa.  

Kävimme heti perjantaina autokauppojen jälkeen näyttämässä uutta autoa äidilleni ja hänen miehelleen nummelaan. Ei heilläkään mitään pahaa sanottavaa autosta ollut. Vähän aikaa juttelimme heidän kanssaan, joimme kahvit ja katsottiin vain elämää- sarjaa, jonka alkua olenkin odottanut jo pitkään. Pimeän tullessa meidän oli pakko lähteä, jotta pääsisimme edes jotenkin hyvissä ajoin kotiin. Kauppassakin oli käytävä, että saisimme jotain iltaruokaa (meillä on aina hyvät ajat käydä kaupassa). Perjantai päivä meni siis autoillessa ja ihmetellessä. 

Lauantaina lähdettiin iltapäivästä loviisaan päin. Kriden perhetutut pitävät siellä joka vuosi rapukekkerit ja olemme (minä ja Altsu myös) tätä nykyä vakio kalustoa. Muutaman tunnin kerkesimme siellä oleskelemaan kun oli taas aika lähteä. Pienen lapsen kanssa en halua olla kovin myöhään missään, ymmärrätte varmasti ? Meillä kun on ne tietyt rutiinit joista haluan itse ainakin pitää kiinni. Tietysti välillä voi tehdä poikkeuksia, mutta niitäkin harvoin. Minulle on tärkeää, että pieni pääsee suht ajoissa nukkumaan ja rauhoittumaan omaan kotiin, koska hyvin äkkiä rutiineista poikkeaminen voi sekoittaa pienen pään. Luulempa etten ole ainut kenelle rutiinit ovat tärkeitä ? 

Kävimme tänään näyttämässä isälleni uutta autoani. Kovasti kehui ja sanoi hyväksi autoksi. Eniten hän oli kuitenkin innoissaan pienestä prinsessasta jonka kanssa leikkiessä ei tainnut kuulla kaikkea mitä me puhuimme. Olen iloinen, että lapsenlapset kiinnostaa, tulisipa hän useammin meillä käymään. Illalla tein elämäni ensimmäistä kertaa lettuja ! Kuvitelkaa, että meillä on ollut lettupannu siitä lähtien kun muutimme yhteen, eli noin kolme vuotta. Koko sinä aikana sille ei ole ollut käyttöä, mutta tänään tein asialle muutoksen. Elämäni ensimmäiset letut maistuivat jopa oikeasti letuilta ! Kelpasivat Altsullekkin ja olihan minun pakko itsekkin niitä vähän maistella. Hyviä oli ja täytyy kyllä tehdä useammin. 

Nyt toivottelen kaikille mukavaa viikon alkua ja toivottavasti kaikilla oli mukava viikonloppu ! :)

Suski

R baby

Olen etsinyt tulevalle pojalle talveksi haalaria vaikka kuinka pitkään, tuloksetta. Nyt löysin sen ! Merkiltään R baby, elloksen nettikaupasta. Haalari ei ole ihan sitä mitä hain, mutta saa luvan kelvata, eihän se ollut hinnallakaan pilattu. Päätin, että ei pieni vauva tarvitse kovin kallista ja topattua pukua. Pieni tulee nukkumaan ja hengailemaan enimmäkseen autossa tai rattaissa kantokopassa makuupussin sisällä, joten tämä ihana elloksen fleece haalari luulisi riittävän. Mukaan kuuluu lämpöiset fleece hanskat ja töppöset. Ihastuin tähän tähtikuosiin heti kun näin haalarin. Vielä pitäisi vauvalle hommata lämmin pipo ! Meillä on melkein kaikki vauvalle valmiina, jotain pientä pitäisi vielä hankkia. Tuttipulloja pari kappaletta, tutteja (jos vauva tarvitsee) ja vaunuihin vaunusuoja.  LINKKI elloksen sivulle !

Kuvat: ellos.fi

Nyt olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä tästä haalarista. Hitti vai huti ostos ? Pärjääkö vauvan kanssa fleece puvulla, kun hän on koko ajan kantokopassa makuupussin sisällä tai autossa lämpimässä ?

Suski

Tuplat !

Viime viikolla laitoin meille tilaukseen ihan upouudet tuplavaunut. Maanantaina ne saapuivat ja pääsin heti hipelöimään ja ihailemaan niitä ! Tottakai me testasimme heti minkälaiset ne ovat työntää ja miten Altsu mahtuu kyytiin. Rattaat ovat todella kevyet ja hyvät työntää. Kääntyvät etupyörät ovat plussaa ja kääntyvyys on hyvä, ne saa myös lukittua tarpeen tullen. Työntöaisaa saa käännettyä niin että se on työntäjälle sopivalla tasolla. Mukana tuli lämmin jalkasuoja/tuulisuoja mikä onkaan. Merkiltään rattaat ovat Deemoo, josta en ollutkaan aikaisemmin kuullut. Rattaiden hinnaksi tuli 199 euroa, eikä postikuluja ollut. Oikea hinta 429 euroa, joten aikamoinen tarjous ! Jos joku nyt jostain syystä innostui näistä, niin laitan linkin josta rattaat löytyvät. Odotan innolla, että pääsen testaamaan näitä ihan tosi toimissa ! Enää alle kaksikuukautta ja saan työnnellä näillä molempia lapsia <3 KLIKK Siinä linkki, ja minä voin vain kehua näitä ! Vielä en ole löytänyt mitään moitittavaa. Selkänojat saa molemmat ihan alas ja se käy todella helposti. Rattaiden mukana olisi voinut tilata myös kantokopan vauvalle, mutta olin jo löytänyt sellaisen kirpputorilta hintaan 5 e !

Mitä tykkäsitte meidän uusista Deemoo tuplarattaista? Voisitteko itse kuvitella työntävänne lapsianne näissä ? Näissä on aika hyvin tilaa isommallekkin lapselle, joten nämä menevät todella pitkään, muita tuplia me ei sitten ikinä tulla tarvitsemaankaan, joten toivottavasti ovat monivuotiset ja kestävät meidän käytössä.

Suski

Ravitsemus

Yli yksivuotias taapero voi syödä jo perheensä kanssa samaa ruokaa. Tässä vaiheessa ei ole enää mitään ruoka-aineita, joita pitäisi erityisesti välttää. Minusta on helppoa, ettei tarvitse tehdä pienelle erikseen mitään ruokaa, vaan hän voi syödä meidän kanssa ihan samoja ruokia. Vauvanruoka purkkejakaan me ei olla pitkään aikaan ostettu, paitsi reissuja varten. Tietenkin siinä on myös se puoli, että ruoan täytyy olla monipuolista ja terveellistä. Joka päivä täytyy olla tekemässä jotain ruokaa. Ennen ruoan laitosta pystyi hieman luistamaan, kun itse pystyi syömään jotain, mikä nyt vähän täyttäisi mahaa. Hyvä juttu tässä on se, että nyt tulee itsekkin syötyä monipuolisesti ja terveellisesti, monta kertaa päivässä.

Avain sanat lapsen ravitsemukseen ovat säännöllisyys ja monipuolisuus. Pieni lapsi tarvitsee säännölliset ruoka-ajat kehittyäkseen ja saadakseen tarpeeksi ravintoa. Nälkäisenä lapsesta tulee väsynyt ja kiukkuinen. Ruoka aikojen säännöllisyys on hyväksi myös pienen mahalle. Energiaa täytyy riittää kasvamiseen, kehittymiseen ja leikkeihin. 

Monet vuoden ikäiset osaavat jo käyttää lusikkaa/haarukkaa kunhan heille antaa tilaisuuden niiden käyttämiseen ja opetteluun. Toki aikaahan siinä menee, mutta harjoitus tekee mestarin ! Minä annoin Altsulle lusikan käteen alle vuoden ikäisenä ja nyt on syönyt jo jonkin aikaa todella hienosti itse. Välillä ruokaa tippuu, mutta ei se haittaa, sellaista sattuu. Meillä juodaan myös itse omasta mukista, ei siis mistään nokkamukista vaan ihan tavallisesta muovimukista. Tämän ikäinen osaa myös osoittaa kun maha on täynnä. Älä siis syötä väkisin, siitä voi jäädä iänikuiset traumat. Miltä itsestäsi tuntuisi jos täyteen mahaan yritetään vielä tunkea lisää ruokaa, hyi ! Joskus ruokaa voi mennä paljon, joskus taas todella vähän. Näin pienet osaavat kyllä säännöstellä tarvitsemansa annokset. Ruokaa saa siis jäädä, se ei ole väärin. Luota siis siihen, että kyllä lapsi syö kun on nälkä. Ruokailuiden välissä pienet naposteltavat ovat sallittuja, kunhan ne eivät kokonaisuudessaan täytä lapsen mahaa. Mieluummin kuitenkin syö kunnon ruokaa, kun napostelee pitkin päivää vähän eikä syö kunnolla ruokaansa. 

Makeita, rasvaisia ja suolaisia ruokia ei yksivuotias tarvitse. Harva lapsi niitä osaa omatoimisesti edes pyytääkkään. Makeiden sijasta lapselle voi antaa hedelmiä tai vaikka leipää. Ne ovat terveellisiä, eikä niistä koidu mitään haittaa. Itse yritän pitää herkut mahdollisimman kauan pois Alexsandran ja toisen tulokkaan suusta. Ihan vain sen takia, koska eivät pienet niitä tarvitse, oikeasti. Eivätkä he jää mistään paitsi. Makeita voi syödä sitten isompana, kun niistä jotakin ymmärtää ja osaa rajottaa niiden syömistä. Onko kukaan kanssani samalla aaltopituudella vai olenko ihan täysi natsi ? 

Suski

Punapää tyttöjen talossa

Eilen lähti käyntiin raskausviikko 33. ja siltä myös tuntuu. Laskettuun aikaan on enää kaksi kuukautta. Onhan se mahdollista että tulee myös aikaisemmin.

Olen aikaisemmin jo kertonutkin mitä ihania vaivoja minulla on tässä raskaudessa tullut. Lantio kivut eivät ainakaan ole helpottuneet, päin vastoin. Alaselkä ja koko lantio ihan tulessa. Toivon, että tästä on myöhemmin jotain hyötyäkin, ettei pelkkää haittaa. Esimerkiksi se, että synnytys olisi helpompaa kun lantio on leventynyt koko raskauden aikana. Plus että se ei kerennyt palautuakkaan kunnolla ennen uutta masuasukkia. Väsymys seuraa edelleen päivittäin. Yritän olla positiivinen ja kerätä voimia jostain, että jaksaisin. Pieni prinsessani vie minulta myös paljon voimia. Vaatii leikkimään tai muuten vaan huomioita. Tottakai sen ymmärtää, että pieni tarvitsee jo paljon aktiviteetteja, mutta äh, en vain jaksa. Rautaa olen muistanut ottaa silloin tällöin. Onneksi se oli vähän päälle kuukausi sitten noussutkin ihan mukavasti joten toivotaan että pysyy samassa tai on noussut edelleen. Päänsärkyä minulla on melkein päivittäin. Olen koittanut saada miestäni hieromaan niskojani ja selkääni. Tunnen kuinka joka paikka on ihan jumissa. Raskauden jälkeen aion mennä kunnon hierojalle, maksoi mitä maksoi ! Minun täytyy saada itseni kuntoon jotta päänsärky lakkaisi. 

Miten tämä raskaus eroaa edellisestä ? Ensimmäisenä minulle tuli mieleen vihanhallinta, mielenhallinta. Olen itsekkin jopa yllätynyt miten minusta on tullut näin viilipytty. Tapahtui melkein mitä vain, pystyn pitämään hermoni kurissa. Enemmänkin hermotuminen on vaihtunut tunteiden sisällä pitämiseen. Sekään ei ole hyvä, mutta parempi vaihtoehto se on kun ainainen raivoaminen kaikesta. Ainakaan minua ei nyt voi syyllistää turhasta hermoamisesta. Ensimmäisessä raskaudessa minulla oli vaikeuksia hillitä hermojani hormoonihöyryissä. Siitä ainakin huomaa, että olen hieman edes aikuistunut näiden kahden raskauksien aikana. Olen siitä jopa ylpeä ! Toinen mikä tuli mieleen, mieliteot. Nyt minullla ei ole tullut mitään mielitekoja. Ensimmäisessa raskaudessa minun teki koko aika mieli ruisleipää ja maksamakkaraa, ja toinen oli kananmunat ! Nyt en ole herkutellut muutenkaan yhtä paljon kuin ensimmäistä odottaessa. Tai sanotaanko että en oikeastaan yhtään. Väsymys on tässä raskaudessa jotain aivan järkyttävää. Odotan innolla pääsyä takaisin omaan kroppaani. Pääsen urheilemaan ja toivottavasti myös väsymys lakkaisi kun pieni tehopakkaus tulee keskuuteemme. Tämä on muuten todella voimakas jätkä ! Potkut välillä jopa sattuvat, toivotaan että selviän ilman murtumia. 

Viime kertainen neuvola käynti oli viikko sitten maanantaina. Siellä ei käyty läpi mitään ihmeellistä, ihan perus käynti siis. Sf mitta oli 27cm, verenpaineet hyvät, paino noussut ihan mukavasti. Muutenkin kaikki kuulemma hyvin. Olenkin miettinyt neuvolatädin vaihtamista. Tämä sama täti oli minulla silloinkin kun odotin Altsua. Naisessa ei ole sinäänsä mitään vikaa, mutta meillä ei vain kemiat kohtaa. Yksi iso asia joka hänessä vaivaa on liiallinen positiivisuus. Kaikki on hänen mielestään niin täydellistä ja ihanaa. Tämä ottaa hermoon. Myös se, kun kerron vaivoistani hän ei ota niitä kuuleviiin korviinsa tai vastaa vain "joo aivan" ja jatkaa omia juttujaan. Olenkin ajatellut vaihtaa Altsun neuvolatätiin. Alunperin meidän pitikin mennä hänelle, mutta aikoja ei ollut joten aloimme käydä tällä nykyisellä. Olisi pitänyt alunperin jo vaihtaa mutta jotenkin se on aina jäänyt tai en ole kehdannut. Minusta olisi aika hienoa, että minulla ja Altsulla olisi sama neuvolatäti. Semmoinen ihminen joka tietää meidän kaikki asiat, jolle pystyy puhumaan kaikesta. Semmoinen kenen kanssa pystyy puhumaan Altsun juttuja kuin myös minun raskaudesta ja kohta puoliin myös pojasta. Aionkin huomenna ottaa puhelimen käteen ja soittaa neuvolaan. Toivottavasti tälläinen vaihtokäy, enkä joutuisi hirveesti perustelemaan. Toki minulla on hyvät perustelut miksi tämä vaihto olisi hyvä, ja jopa tarpeellinen. Minusta nimittäin on tärkeää, että neuvolassa voi puhua kaikesta mieltä painavista asioista ja minut otettaisiin tosissaan. Siitä tulee jotenkin tyhmä fiilis kun yrittää puhua ja kertoa ja toista ei näytä kiinnostavan tai kaikesta huolimatta kaikki on muka hyvin. Haluan itse käydä sellaisella kenen kanssa kemiat kohtaavat ja puhuminen on helppoa. Sellaiselle kuka ottaa minut tosissaan ja on halua auttaa ja kuunnella. 

Kävin tänään tutustumassa espoon tyttöjen talolla. Siellä alkaa ensiviikon tiistaina raskaana olevien nuorien äitien mammaryhmä. Käynnit ovat ilmaisia ja niiden tarkoitus on saada tukea ja keskustelu seuraa saman ikäisistä samassa tilanteessa olevien nuorien kanssa. Mukaan pääsee kun on laskettu aika vuoden lopulla ja on iältään alle 21 vuotias. Asut sitten espoossa, helsigissä tai vaikka kirkkonummella, olet tervetullut. Minä ainakin henkilökohtaisesti olen todella innoissani tästä ! Tässä on myös se, että joudun jättämään Altsun Kriden hoidettavaksi aina ryhmän ajaksi. Saan siis omaa aikaa edes kerran viikossa, jes ! Toivon myös saavani ryhmästä ystäviä joiden kanssa tullaan olemaan pitkään yhteyksissä ja joista voi hyvällä tsägällä tulla iänikuisia ystäviä. Mielestäni tälläinen ryhmä on ihana idea. Tutustuu samassa tilanteessa oleviin äiteihin ja vielä sen lisäksi saa ystäviä, toivottavasti. Helpoitenhan sitä tutustuu sellaisiin ihmisiin ketkä ovat samasssa tilanteessa,keiden kanssa on paljon yhteistä juteltavaa. 

"Odottavien äitien ryhmä on tarkoitettu raskaana oleville, joilla on lasketut ajat tämän vuoden aikana. Ryhmässä on mahdollisuus tavata muita samassa elämäntilanteessa olevia, keskustella luottamuksellisessa ilmapiirissä, pohtia elämänmuutokseen liittyviä asioita ja vahvistaa suhdetta äidin ja masuvauvan välillä. Valmistaudutaan äitiyteen ja toteutetaan synnytykseen valmentautumista."

Tähän loppuun vielä. Hiuskriisi jatkaa jatkumistaan. Pitkän harkinnan jälkeen päätin värjätä hiukseni PUNAISELLA ! Nyt olen siis punapää. Olisin voinut pitää väriä kauemmin päässä ja jopa laittaa sitä enemmän. Väri on nimittäin ruvennut jo haalistumaan. Pitäisi varmaan mennä ostamaan jotain hiusmaskia, että väri pysyisi pidempään hyvänä.