Tilannekatsaus

Pieni tilannekatsaus, että missä mennään. Eilen sain tosiaan kätilöopistolta puhelun, sen neuvolan tekemän lähetteen perusteella. Olin ihan innoissani, että nytkö pääsen näistä kivuista eroon, mutta ei. Sain kättärille lääkäri ajan maanantaille, eli siihen asti täytyy odottaa ellei mitään itsestään tapahdu. Tai no, eihän se lääkäri aika vielä mitään merkkaa, siellä vain katsotaan tilanne. En tajua, miksei minua kuunnella. Pitäisi varmaan vetää kunnon itku potku raivarit ja esittää yli dramaattista, että saisi jotain apua ja että minua uskottaisiin. Hyvähän niiden on siellä olla, kun minä kärsin. Kivut vain pahenevat ja supistuksia tulee enemmän ja kovemmin, mutta ei vieläkään niitä kunnollisia. Elättelen nyt toiveita, että tämän viikonlopun aikana viimeistään tämä lähtisi käyntiin, ettei tarvitsisi turvautua käynnistykseen. Kuitenkin jos tämä menee maanantaille asti, odotan käynnistystä innolla. Haluan vain nämä kivut pois ja alkaa elää normaalia arkea. Meinaa tämän mamman usko ja toivo loppua ihan täysin. Tänään raskausviikko 40+5.

Meillä täällä kotona on vähän ristiriitaiset tunnelmat. Välillä menee hyvin ja välillä kaikki on ihan p**seestä. Yritän kaikin mahdollisin voimin jaksaa leikkiä ja pitää Altsulle seuraa, mutta välillä se on niin mahdotonta. Tänäänkin kaveri sai ihan järkyttävän itkuraivari kohtauksen, enkä edes tiennyt mistä ?! Nyt hänellä on sellainen vaihe, että koko aika pitäisi olla lähellä ja koko aika pitäisi tehdä jotain, hetkeäkään en saa olla rauhassa. Sitten paras juttu ikinä, Altsu kertoo minulle ihan tosissaan jotain, jos en ymmärrä, hän vetää herneet nenään ja siitä alkaa taas itkupotkut. Sekunnin päästä kaikki voi taas olla hyvin, ja raivoomisen aihe unohtuu. Tälläistä vuoristorataa täällä, tämän kaiken muun ihanan lisäksi. Ulkoilemaan ei tänäänkään lähdetty, ihan minun jaksamiseni takia. Nyt vain odotellaan. Tälläisiä kuulumisia tällä kertaa. 

Suski

Ei riittävän hyvä syy

Kuulumisia taas jälleen kerran. Täytyyhän teidät lukijat pitää ajantasalla, että missä mennään. Pikkumiestä ei näy missään. Nyt menossa viikot 40+3. Se siitä, että toinen tulisi jotenkin aikaisemmin. Ei ainakaan minun tapauksessani. Tämä pienimies taitaa olla kunnon mammanpoika, tai sitten vain todella jääräpää eikä suostu tulemaan maailmaan. Kaikki on ollut valmiina jo vaikka kuinka ja pitkään. Niinkuin näitä olojakin on ollut todella pitkään. Raskauden puolesta välistä asti alaselkä, lantio, lonkka kivut. Viikolta 34 alkaen supistuksia, jotka voimistuvat koko ajan ja joita tulee koko aika enemmän, mutta ei kuitenkaan niitä kunnollisia synnytys supistuksia. Alkaa tämä mamma olemaan ihan tööt !

Soitin eilen kätilöopiston päivystykseen, syystä että henkinen ja fyysinen kuntoni meinaa loppua. En vain jaksa. Kivuiltani ja supistuksilta en pysty nukkumaan, vaikka kuinka yritän. Unen metsästämisessä kestää sen parisen tuntia, jonka jälkeen herään noin parin tunnin välein vessaan ja heräilen muuten vaan pitkin yötä monta kertaa. On todellinen ennätys jos nukun vaikka kuusikin tuntia putkeen, sellaisia öitä ei ole näkynyt pitkiin aikoihin. Olen todella väsynyt. Kerroin puhelimessa kättärille tästä kaikesta, ja siitä miten minun täytyy huolehtia myös vähän päälle yksi vuotiaasta tyttärestäni. Kerroin olevani todella väsynyt tähän etten pysty nukkumaan ja väsynyt näihin kipuihin. Väsynyt tähän kaikkeen... Kysyin, olisiko mahdollista esimerkiksi käynnistykselle tai olisiko mahdollista tehdä jotain. Ei ole riittävän hyvät perustelut päästä edes päivystykseen, odota seuraavaan neuvola käyntiin, oli vastaus. Tänään soitin suoraan kättärin synnytysosastolle ja kerroin nämä kaikki samat asiat uudelleen, tänäänkään ei onnistunut. Kehotettiin vain ottamaan yhteyttä neuvolaan, josko ne sieltä laittaisivat lähetteen synnärille. Soitin neuvolaan, josta sanottiin että minun terveydenhoitajalla ei ole tänään enään puhelinaikoja, että pitäisi odottaa huomiseen jotta saisin lähetteen. Minun onnekseni neuvolatädilläni oli täksi päiväksi vielä käynti aika 13:30, jonka sitten otin. Eihän minulla ollut muutakaan mahdollisuutta. Menin neuvolaan, jossa Altsun kanssa odotettiin vuoroamme yli puoli tuntia. Vihdoin pääsimme sisään, ja kerroin huoleni, väsymykseni, kaiken. Hän kirjoitti kaiken ylös ja sanoi että laittaa tänään heti lähetteen kättärille. Sieltä sitten luultavasti soitellaan, kunhan he  saavat minulle lääkäriajan. Eli nyt vain odotellaan soittoa, ja toivotaan että pääsisin lääkärikäynnin jälkeen käynnistykseen tai mikä parasta, toivotaan että synnytys lähtisi vaikka tänä yönä käyntiin. (pyydän todella paljon anteeksi tekstin sekavuutta, mutta sellainen on olonikin)

Mietin vain, että mikäköhän sitten on riittävän hyvä syy pyytää apua ? Ihmisiä kehotetaan aina pyytämään apua, mutta sittenkun sitä pyytää, niin sitä ei saa.. Joku mättää ja pahasti. 

Suski

Laskettuaika & isänpäivä

Tänään oli se odotettu THE päivä, eli laskettuaika, eikä jätkää  näy missään. Yksiön vuokra-aika päättyy tänään ja sen jälkeen koittaa häätö ! Joten alappas tulla tänne ulkoilmaan poikasein. Nämä masukuvat saavat minun osaltani olla tässä ja toivottavasti poikakin on samaa mieltä kanssani. Minä, siskoni ja veljeni ollaan kaikki synnytty 40+1. Alexsandra jatkoi tätä samaa perinnettä, niin ehkäpä poika ottaa meistä mallia ja aikoo tulla huomisen päivän aikana viimeistään. Oloni on kuin ryhävalaalla konsanaan ja tuntuu kuin kulkisin jossain sumussa päivät pitkät. Tahtoisin oman pääkoppani ja kroppani takaisin, nyt heti. Veikkauksia tulemaan milloin tämä kovapäinen poikamme mahtaa syntyä ? Jos olette lukeneet aiemmin blogiani ja postauksiani niin saatatte muistaa, kuinka supistukset ja kivut ovat alkaneet jo yli kuukausi sitten. Kyllä, olen joutunut kärsimään ihanista epämiellyttävistä, mutta ei niin kipeistä, supistuksista tässä jo jonkin aikaa. Kova on odottelu, että milloin supistukset muuttuvat kipeiksi ja tulisi lähtö kättärille. Pojan kasvaessa, lantio, lonkka ja alaselkä kipuni ovat vain pahentuneet ja makuultaan pelkkä kyljen kääntäminen tapahtuu hampaat irvessä ja itku kurkussa. Selällään makaaminen ei enää onnistu, se sattuu aivan liikaa. Nyt vauvani rakkahin, jos kuulet minua, niin alahan kalppia sieltä yksiöstäsi ja tule tänne meidän keskuuteemme <3 Tai, ehkä tämä vauva on ensimmäinen joka jää masuun ikuisiksi ajoiksi. 

Tänään vietettiin Kriden toista isänpäivää. Viime vuonna Alexsandra oli vielä niin pieni, ettei hänen kanssaan voinut tehdä mitään kummoista isänpäivä lahjaa/korttia. Tänä vuonna Altsu piirsi itse kortin, minä tietenkin autoin leikkaamisessa ja kirjoitin tekstit. Pieni pääsi taiteilemaan myös vaarilleen, ukilleen ja isoukilleen kortit. Kaikki olivat todella otettuja. Katsokaa nyt, onhan kortti nyt todella taiteellinen ja hieno, hih ! Altsu sai antaa isälleen myös supermies taulun, jonka ostin netistä. Minusta taulu on aivan mahtava ja se pysyy ikuisesti tallessa, kun laitetaan se seinälle komeilemaan. Jokainen isä on lapsilleen superisi <3 Kotona emme nyt niinkään viettäneet isänpäivää, jos laskettuaika olisi vasta myöhemmin olisimme Altsun kanssa tehneet Kridelle myös kakun. Tuskaisen oloni takia en nyt jaksanut keskittyä moiseen puuhaan. Ensivuonna sitten. Lähdettiin viettämään isänpäivää Kriden ukille, ja siellä vierähtikin kivasti se parisen tuntia. Paljon porukkaa, kahvia ja kakkua. Pienellä alkoi tulla väsy joten lähdettiin autolla ajelemaan vähäksi aikaa, että A sai nukkua päikkärit autossa, kun kello oli jo sen verran ettei kannattanut kotona enää nukkumaan laittaa. Ajelun jälkeen isäni tuli käymään meillä, pitkästä aikaa. Hän oli meillä jopa tunnin verran joka on aika historiallista. Kiva Alexsandran kannalta, että saa edes joskus tutustua vaariinsa. Se on minulle tärkeää, että lapseni saavat tutustua minun molempiin vanhempiin. <3 Mutta siis sellainen oli meidän isin isänpäivä, ihan tyytyväiseltä tuo vaikuttaa, vaikka ei saanutkaan poikaansa lahjaksi. Luulen, että perheen kanssa yhdessä olo ja lapsensa kanssa telmiminen oli tässä isänpäivässä tärkeintä. Ja ylipäätään se, että hän on isä maailman parhaimmalle tytölle ja kohta maailman parhaimmalle pojalle. Meidän isi on paras isi meidän lapsille, kaikesta huolimatta <3

Suski

Sormet ja varpaat pystyyn !

Nyt tulen kertomaan vain nopeasti kuulumiset ja sitten suuntamme äitini luokse nummelaan herkuttelemaan tortilloja, kunhan mieheni saapuisi töistä. Vieläkin olen siis yhdessä koossa. Laskettuun aikaan on enää pari päivää, eli sunnuntaina, isänpäivänä poika saisi viimeistään tulla. Olisihan se ainakin unohtumaton syntymäpäivä, niin isälle kuin pojalle. Meidän arki rullaa ihan mukavasti, enimmäkseen ollaan nyt oltu Altsun kanssa kotona. Ihan oman jaksamiseni mukaan ollaan menty. Kivuilta ei voi välttyä. Lenkeillä ollaan käyty mutta ne vain lisäävät lantio ja alaselkä kipuani joten olen nyt koittanut välttää sitäkin. Turhaan sitä rasittaa itseään nyt liikaa, kun kumminkin pitäisi voimia riittää sitten siihen h-hetkeen. Enimmäkseen me vaan ollaan kotona, lueskellaan kirjoja, leikitään ja kuunnellaan musiikkia. Tottakai myös makoillaan vierekkäin ja nautitaan nyt tästä kahdestaan olosta, vielä kun on mahdollista. Jännittää tuleva, kohta olen kahden lapsen äiti ! Nyt kaikki sormet ja varpaat pystyyn ja toivotaan kaikki yhdessä että vauva saapuisi tämän viikonlopun aikana. Tahdon näistä kivuista eroon ja mikä parasta, aloittamaan arjen kahden ihanan lapsen kanssa <3 

Suski

Hormooni hirviö, murr

Hormooni hirviö täällä moi ! Nyt on käynnissä viimeinen viikko ennen laskettua aikaa (9.11). Sunnuntaina toivottavasti viimeistään alkaisi tapahtua, ellei jo aikaisemmin. Tää mama on jotenkin nyt niin kyllästynyt näihin kipuihin ja turhanpäiväsiin supistuksiin, että oikein kiukuttaa ! Hormoonit jyllää tuhatta ja sataa, kaikki ärsyttää, itkettää ja naurattaa. Kuulostaa varmaan aika koomiselta ja sitähän tää on. Koita tässä nyt pitää hermot kurissa kun pieni taapero uhmailee ihan kybällä ja miehen naama ärsyttää muuten vaan. Toivottavasti synnytyksen jälkeen nämä hormoonit asettuisivat aloilleen ja saisin kehoni ja pääni kokonaan itselleni takaisin. Uskon, että on tässä kyllä miehelläkin kestämistä, iso kiitos ja kumarrus, että ainakin yrittää olla tukena ja yrittää ymmärtää näitä hormooni puuskia. Ei se varmasti helppoa ole, mutta yritys hyvä kymmenen. Sitten jos vielä pieni taaperoni tajuaisi olla uhmailematta, mutta se nyt ei todellakaan käy päinsä. Huomaan, että mitä enemmän minua ärsyttää, tai mitä väsyneempi olen, sitä enemmän ilkeyksiä ja uhmailuja pienen täytyy tehdä. Sitten kun olen voimissani ja jaksaisin vaikka ja mitä, niin silloin monesti Altsukin on kuin enkeli. Eli juuri toisin päin, kuin toivoisi asioiden olevan. Mutta tosiaan, katsotaan loppuuko nämä ihanat hormooni puuskat synnytyksen jälkeen ja milloin, kestääköhän siinä päiviä, tai jopa kuukausia ? Hormoonit on ihan **seestä. 

Näiden hormoonien lisäksi väsymys on ihan järkyttävää. Voisin oikeesti nukkua päivät pitkät ja levätä vain. Koitan Altsun päiväunien aikaan ottaa itsekkin pienet tirsat, mutta en vain saa unta. Olen siis tyytynyt vain makaamaan sohvalla. Mutta jos kämppä on kuin kaaos, niin olen kyllä käyttänyt sen ajan sitten siivoamiseen tai johonkin hyödylliseen. Tulee jotenkin todella typerä olo, jos vaan makaan...vaikka ehkä minulla on siihen nyt oikeus ? Muita loppuraskauden oireita (joita olen jo ehkä aikaisemmin kertonutkin) on aivan jäätävä lantio ja alaselkä kipu. Tai no, itseasiassa tätä kipua on jatkunut jo puolesta välistä asti ja pahenee vaan päivä päivältä. En pysty makaamaan, istumaan tai tekemään mitään ilman että sattuu. Kävellessäkin vain niksuu ja naksuu, lantio on oikein urakalla löllistynyt. Toivottavasti nämäkin kivut häviävät edes vähän synnytyksen jälkeen. Sitten viikolta 33 alkaneet supistukset. Alussa niitä ei tullut kuin muutama päivässä, nyt tuntuu että niitä tulee koko aika. Välit saattavat olla parisenkin minuuttia ja tuntuvat epämukavilta, mutta ei kuitenkaan kipeiltä. Odottelen vaan, että koska nämä supistukset oikeasti muuttuvat kipeiksi että päästäisiin tosi toimiin ! MALTTAMATON ! 

Eilen oli neuvola käynti 39+1. Kaikki hyvin, niinkuin aina tähänkin asti. Verenpaine 111/74, painoa tullut parissa viikossa +200g. Hemoglobiini on noussut parissa viikossa 112 -> 129 ! Vauvan sykkeet 120 ja edelleen raivotarjonnassa todella alhaalla. Vauvan sykkeet on nyt madaltuneet parin viikon ajan, johtuuko tämä kenties lähenevästä synnytyksestä ? Olen joutunut pari kertaa käymäään labroissa, mutta niissäkään ei ole ikinä ollut mitään, ihan hyvä vain. Tällä (toivottavasti viimeisellä käynnillä) varattiin vielä yksi neuvolakäynti aika, ihan varmuuden vuoksi, se olisi vasta 14 päivä. En jotenkin vaan usko, että tämäkään raskaus menisi kauheesti yli lasketun ajan. Alexsandra syntyi 40+1, eikä ennen synnytystä ollut mitään oireita, ei minkäänlaisia supistuksia tai mitään. Nyt tässä raskaudessa minua oikein kiusataan näillä supistuksilla ja muilla kivuilla, ei vaan jaksa enää.. Pieni rakas poikani, alahan jo tulla, kaikki odottavat sinua <3 

Suski