3kuinen jäbä

Meidän 3kuinen Jooa osaa kannatella todella taitavasti päätään. Liikkumaan lähtö kiinnostaa kovasti, on vain ajan kysymys milloin hän tajuaa oikean tekniikan. Kyljeltä kyljelleen kääntyilee taitavasti. Selältä masulleen käännytään melkein, mutta käsi jää väliin. Masulta selällekkään ei kääntyillä vielä, sitä teki joku aika sitten mutta ei enää. Viihtyy todella hyvin lattialla, välillä omissa oloissaan, välillä leikkejä seuraillen. Tietenkin pieni kaipaa myös paljon huomiota ja tykkää seurustella ihmisten kanssa. Onhan se nyt tylsää makoilla yksinään lattialla ilman hauskuuttajaa. Jooa on siis todella sosiaalinen ja tykkää kun hänen kanssaan höpötellään. Matkii ilmeitä ja seuraa tarkkaan mitä ihmiset tekevät. On tarkkaavainen ja ottaa hyvin katsekontaktia, ympäristö alkaa enemmän ja enemmän kiinnostamaan. Nyrkit löytyivät jokin aika sitten ja niitä tuijotellaan välillä autuaasti. Sylissä ollessaan tuijottelee välillä myös varpaitaan. Kun keskittyminen riittää, hän tarttuu esineisiin ja esimerkiksi heiluttelee helistintä kädessään. Voi että mikä nauru siitä syntyy kun huomaa että onnistuu itse saamaan helistimestä äänen. Jooa siis tosiaan nauraa myös ääneen ja on todellinen hymypoika. Hymyillessään koko naama on yhtä hymyä ja iloisuus tarttuu väkisinkin muihin. Jooa on todella reipas pieni mies, oikein kunnon vauhtihirmu ! Lattialla maatessaan potkii jaloilla minkä kerkiää ja sylissä hänen pitäisi pomppia kokoajan. Hän ponkaa itse jaloilla ylös ja alas, mikä parhainta jos hypität häntä korkealle ilmaan. Mikäköhän pieni säätäjä tästäkin pojasta vielä tulee ! :D

"Läheisimmät ihmiset ovat vauvalle nyt tärkeitä. Hän ei pidä siitä, jos vanhemmat menevät pois näköetäisyydeltä, mutta innostuu taas heidät taas nähdessään. Vauva seuraa vanhempiensa liikkeitä tarkasti. Elehtiminen, sekä käsillä että jaloilla, siivittää ”puhetta”. Vauva ottaa katsekontaktin vanhempiinsa yhä useammin, mikä on tärkeää läheisyyden tunteiden luomisessa lapsen ja hänen vanhempiensa välille." - Vau.fi

17.2.2015, 3kk Neuvola

"Hienosti kasvaa NAN-korvikkeella. Nauraa, jokeltaa. Jaloille varaa hieman. Päätä kannattaa hienosti." Neuvolassa Jooa sai kolmet rokotteet, joista tietenkin seurasi kauhea itku ! Äidin sydän särkyi siitä huudosta. Samana päivänä Jooa vain huusi ja huusi, annoin särkylääkettä ja se auttoi kipuihin. Seuraavana päivänä pojalla nousi kuume ja itki kipuja, annoin taas särkylääkettä ja auttoi. Nyt tänään poika on ollut melkein oma itsensä.

Paino: 6400g (5530)

Pituus: 61cm (57,2)

Päänympärys: 42,3cm (41)

(suluissa 2kk mitat)

Suski

Voittaja !

Olen nyt arponut ystäväpäivä-arvonnan voittajan ! Voittaja on:

Voittaja saa tosiaan Lastentarvike Vesselit-verkkokaupan tarjoaman tuotepaketin. Paketti sisältää tällä kertaa SkipHopin Hai-liinan, Tigexin PEVA-liinan, sekä Tigexin frotee-liinan. 

Onnea voittajalle, laitan sinulle sähköpostia nyt tältä istumalta ! 

Suski

Lapsukaiset palleroiset

Mitä meidän söpöläisille kuuluu ? Ensimmäisenä meidän prinsessa, blogin ensimmäinen päätähti (nythän niitä on kaksi). Nykyään tulee niin harvoin kirjoitettua lapsista, kun on tullut mieleen hyviä mielipide kirjoituksia ja sitten niitä sillisalaatteja. Mutta nyt tämä postaus sisältää pelkästään juttuja ja kuvia meidän lapsukaisista. 

Esikoisemme, Alexsandra täyttää kesäkuussa 2v ! Ihan mieletöntä miten aika on mennyt näin nopeasti. Kohtahan tuo pieni hirmu menee jo päiväkotiin ja sitten kouluun ja sitten se jo muuttaakin pois kotoa. Voisko joku pysäyttää ajan ?! Päivätkin tämän touhottajan kanssa menee ihan liian nopeasti. Yhtäkkiä huomaan että on jo ilta ja pienten nukkumaan meno aika. Välillä päivään mahtuu paljonkin tapahtumia, välillä taasen vietetään loikoilu kotipäiviä. Myönnän, emme käy edes joka päivä ulkona ! Altsu viihtyy myös sisällä, jos tekemistä vain riittää. Välillä katsellaan vierekkäin telkkaria, rakentelemme legoilla, leikimme autoilla, luemme kirjoja ja mitä kaikkea taaperon kanssa nyt voikaan tehdä. Altsu on kova tyttö auttamaan myös kotitöissä. Pöytiä pyyhkiessäni minun täytyy antaa neidillekkin oma paperin palanen jolla hän voi auttaa siivoamisessa. Kaappeja siivotessani pieni neiti änkeää touhuun mukaan ja "auttaa" äitiä. Astianpesukonetta tyhjentäessäni Altsun täytyy myös päästä auttamaan ja tottakai annan hänelle mahdollisuuden olla avuksi kun niin kovasti haluaa. Kohtahan minun ei täydy tehdä mitään, kun pieni neiti tekee kaiken puolestani. Ihana pieni apulainen <3 

Kröhöm, nyt kun päästiin kehumaan niin kerrompa muutaman ei niin ihanan puolen tästä hirmusta. Tämä tyttö on niin temperamenttinen ettei mitään rajaa. Kaikki pitäisi mennä juuri niinkuin neiti tahtoo. Omaa tahtoa siis löytyy ja hurjasti ! Kuria täytyy pitää, mutta ei tietenkään liian paljon. Monesti päivässä täytyy kieltää jotain mitä ei saa tehdä. Pikkuveljeäkin haluisi kovasti pussailla, mutta sitten siihen myös puretaan kiukkua ja veli onkin jo saanut muutamat skraadut isosiskon toimesta. Minulla pitäisi olla silmät selässäkin, jotta näkisin mitä pahuuksia hän on tekemässä. Yksi pahin temppuilun aihe on ruoka. En ymmärrä mistä hän on keksinyt että ruuan kanssa saisi pelleillä ? Ruokaa syljetään suusta, ruokaa heitellään lattioille, haarukat ja lusikat lentelevät ympäriinsä. Kun ruuan kanssa pelleillään, neiti joutuu ikävä kyllä pois pöydästä. Tällä minä yritän opettaa, että ruoka syödään ja jos ruvetaan pelleilemään pöydästä joudutaan pois ja sitten sama ruoka syödään seuraavalla aterialla. Ei hän nälkään kuole. Jos on nälkä niin sitten syödään, jos ei niin ei. Päiviimme sisältyy monia monia ihania kiukkukohtauksia, ties mistä asioista. Joko en heti ymmärrä mitä hän puhuu, tai annan vauvalle huomiota, tai käteni on vaikka väärässä asennossa, vaippa pitäisi vaihtaa, kiukkupuuskia voi tulla ihan mistä vain. Ihana uhma <3 Mutta tälläiset ihanat ikävät asiat vain kuuluvat taaperoille. 

Nyt huonoista puolista taas hyviin. On Alexsandra myös ihanan iloinen persoona. Kaunis, söpö, ihana pieni ihminen. Hän tykkää pussailla kaikkia läheisiään. Hän näyttää kun on iloinen ja onnellinen. Meillä on myös paljon ihania hetkiä joka päivä. Yhteiset hupsuttelu tuokiot on ihan parasta tämän pienen kanssa ! Alexsandra on avulias, tunteikas ja herkkä tyttö. Hän näyttää helposti mitä mieltä on jostain asiasta. Välillä hän kaipaa paljon läheisyyttä ja silloin löhöilemme yhdessä sylikkäin sohvalla. Kohta 1v8kk ikäinen tyttömme ei sano vielä sanoja. Äittää on hoettu jo ties kuinka kauan mutta muita sanoja ei ole vielä tullut. Yksittäisiä sanoja ja lauseita saattaa kuulua mutta niitä en vielä laskisi mukaan koska niitä ei tule usein. Neiti on kova tyttö juoksemaan ja hupsuttelemaan. Ihanan positiivinen huumoriveikko. Omaan isojen tyttöjen sänkyyn hän siirtyi noin 11 kuukauden ikäisenä ja siellä on nukuttu todella hyvin. Ikinä ei ole pomppinut sängystä pois tai tippunut. Hänellä on myös sellainen hassu tapa, että omin avuin hän ei voi tulla sängystä pois. Hän odottaa sängyssä niin kauan, että joku tulee hakemaan hänet. Yöunille hän menee 21 aikaan ja nukkuu 09-10 asti. Eli vieläkin hän nukkuu pitkiä unia. Päiväunet hän nukkuu normaalisti 14-16 välisen ajan. Mitähän muuta kertoisin pienesti prinsessastamme. Tiivistettynä, hän on temperamenttinen, iloinen, hupsu pieni söpöläinen. Hän on äidin ja isin ikioma rakas suloinen tyttö <3

Jooa pieni poikamme ! Tästä nauravaisesta pienestä ei ole niin paljoo kerrottavaa kuin siskostaan, mutta kyllähän tässä kolmessa kuukaudessa on saanut tutustua pieneen jo jonkin verran. Näin ensimmäisenä tulee mieleen iloinen, nauravainen mutta myös temperamenttinen pieni poika. Ääntä tästä pienestä lähtee ja kovaa ! Hän kyllä ilmoittaa jos jokin ei ole hyvin. Jooa syö noin kolmen-neljän tunnin välein. Ruoka-ajan tullessa alkaa kova huuto ja pullo pitäisi saada suuhun sillä samalla sekunnilla. Maitoa hän juo noin 160ml kerralla. Hän jaksaa olla hereillä 1-2, riippuen meiningistä. Päiväunia hän nukkuu 1-2 h putkeen ja herää sitten. Eli jokaisen ruoka välin aikana hän kerkeää ottamaan pienet tirsat. Hän ei ole yhtä nukkuvaista sorttia kuin siskonsa. Yöunille herra menee 21-22 välissä, unimaitoa hän juo noin 200-240ml. Laitan pojan hereillä ollessaan sänkyynsä ja hän nukahtaa sinne. Välillä joudun laittamaan tutin uudestaan suuhun mutta monesti hän nukahtaa kun hänet sinne laittaa. Yöllä tai itseasiassa aamuyöstä hän herää noin viiden aikaan, jolloin laitan tutin suuhun. Monesti hän nukahtaa uudestaan mutta jos hän rupeaa huutamaan eikä tutti kelpaa niin annan maitoa. Jos hän nukahtaa silloin viiden aikaan ilman maitoa hän herää yleensä kuuden seitsemän aikaan maidolle ja nukahtaa uudestaan. Aamulla hän herää aina poikkeuksetta 8-9 välissä. 

Uusi iso maailma on niin kovin kiinnostava, jota pieni poikamme haluaisi kovasti katsella ja tutustua siihen. Kovasti jo olisi halua liikkua ja meneehän siinä hermot kun ei pääse omin avuin eteenpäin. Selällään ollessa Jooa ponkaisee jaloilla vauhtia ja välillä sillä tavalla pääsee jo liikkumaan, tosin taaksepäin. Mahalla ollessaan Jooa on osannut jo kauan pitää hienosti päätään ylhäällä ja kovasti jalat ja kädet vispaa edes takaisin siinä toivossa että pääsisi eteenpäin. Ei voi tietää milloin tämä kaveri lähtee liikkeelle. Tuleekohan hän siskoonsa ja jo parin kuukauden päästä ryömii kovaa vauhtia eteenpäin, vai riittääkö hänelle siskon temppujen katselu. Ei voi tietää. Mahalla ollessaan hän on myös muutamia kertoja kääntynyt selälleen, oliko vahinkoja, sitäkään en voi tietää. Jooa on hirmuinen vauhti hirmu. Hän pomppisi koko ajan jos saisi itse valita. Äidin haba kasvaa kun nostelen ja hypyttelen tuollaista kuuden kilon punttia miljoona kertaa päivässä. 

Olen miettinyt, että milloin aloittaisin soseet. Isosisko aloitti maistelun kolmen kuukauden iässä. Jooa täyttää nyt ensi maanantaina 3kk. Jotenkin tuntuu, että Jooan kanssa mennään pelkällä maidolla pidempään. Jäbä kasvaa hyvin ja on tyytyväinen. Ensi viikolla on 3kk neuvola, jolloin saamme tietää hänen nykyiset mitat. Isosisko joi tässä vaiheessa maitoa ihan hurjia määriä, jonka takia aloitimme soseet niin aikaisin. Laskelmien mukaan Jooa juo maitoa 800-900 ml päivässä, joka ei ole kuitenkaan liian paljon tämän ikäiselle ? Sitten kun soseet on ajankohtaisia, aion tehdä ne taas itse. Niiden tekeminen on niin helppoa ja paljon terveellisempää pienille. Tottakai jos liikumme paljon niin mukaan otan valmispurkkeja niinkuin Altsunkin kanssa, mutta suurimmaksi osaksi aion tehdä soseet itse. 

Jooa on niin mammanpoika ettei mitään rajaa. Muiden ihmisten sylistä yritetään kurkkia ja kuunnella missä äiti menee ja monesti alkaa kitisemään ja pyrkii äidin syliin. Olen jättänyt Jooan muutaman kerran hoitoon muunmuasssa siskolleni, äidilleni ja Kriden vanhemmille. Kaikilla on mennyt todella hyvin hänen kanssaan, mutta kuuleman mukaan hän saattaa olla vaativa ja itkuinen, kunnon kiukkukasa. Sitten kun hän pääsee minun syliini kaikki on hyvin. Se on jotenkin ihana tunne, että minä saan tämän pienen pojan onnelliseksi ja että minun kanssaan hänellä on turvallinen ja hyvä olla <3 (en tietenkään vähättele, etteikö hänellä olisi hoidossa hyvä olla, mutta äiti on aina äiti!). Tiivistettynä hän on mammanpoika, nauravainen ja temperamenttinen pienimies. Meidän rakas komea pienen pieni poika <3

Suski

Ystävänpäivä-arvonta !

Nyt tulee blogi historiani ensimmäinen arvonta, samalla myös ensimmäinen yhteistyö ! Lastentarvike Vesselit - verkkokauppa tarjoaa palkinnoksi yllätys tuotepaketin ! Arvontaan voit osallistua kommentoimalla "mukana" tms. Olet mukana yhdellä arvalla kommentoimalla ja toisella arvalla kun olet blogi kirjautunut lukija. Muistathan siis ilmoittaa monellako arvalla olet mukana. Anonyymit muistakaa jättää nimimerkkinne. *Jos mahdollista, jättäkää myös kommentteihin sähköpostiosoite, niin on helpompi saada voittaja kiinni. Voittaja arvotaan 14.2 ystävänpäivänä ja hänelle ilmoitetaan voitosta välittömästi. Arvonta päättyy 14.2 klo 18:00.

Suski

yhteistyössä http://www.lastentarvikevesselit.fi/

Myyntiin

Tähän väliin taas kirppispostaus. Nyt myynnissä kaksi ihanaa vaatepakettia pienelle tytölle. Nyt myyn vain pakettina, koska haluan vaatteista nopeasti eroon (niitä on jostain kumman syystä kerääntynyt nurkkiin ihan liikaa). Vaatteet ovat myynnissä myös muualla, joten nopeat syövät hitaat !

Ensimmäisessä paketissa on muunmuassa neljät shortsit (pinkit shortsihame), kolmet housut, kaksi pitkähihaista paitaa, kolme t-paitaa, valkoinen paksumpi neule (napeista on lähtenyt tummaa väriä irti, joten joidenkin nappien ympärillä hieman tummaa väriä, lisäkuvia voi sitten kysellä) ja 12 sukkaparia. Vaatteet ovat 80-86 kokoisia. Hinta 20e. Nouto Helsingistä. Jos joku välttämättä haluaa että postitan, niin ostaja maksaa postikulut. 

Tässä toinen ihana vaatepaketti. Muunmuassa 10 kappaletta ihania housuja, 5 pitkähihaista paitaa, 3 t-paitaa, yksi huppari ja ihana superbaby yöpuku. Parista housusta löysin ihan pienen pienen reiän ja parissa paidassa pieni tahra. En ole kokeillut tahranpoisto aineella, joten en tiedä lähtevätkö ne pois. Vaatteet ovat 74-86 kokoisia, enimmäkseen 80-86. Hintaa tälle paketille 20e. Nouto Helsingistä tai jos haluat että postitan, niin ostaja maksaa postikulut. 

Ottakaa yhteyttä facebookin kautta (laittakaa viestiä blogin fb sivuilla tai suoraan minulle) tai osoitteesta Me2blogi@hotmail.com

Suski

Eroaminen yhdessä pysymistä helpompaa ?

Rohkeeta tekstiä, mutta myös niin tätä nykyaikaa. Tuntuu, että kovin monet eroaa liian heppoisista syistä. Nyt puhutaan siis perheistä, joissa on lapsi tai useampi. Niin inhottavaa lukea tai kuulla jostain, kun pienten lasten vanhemmat eroavat. Oletteko ikinä kuulleet, että vauva-lapsivuodeaika voi olla todella raskasta ja pistää parisuhteen koville. En ymmärrä vanhempia, jotka eroavat ensimmäisten vuosien aikana lapsen saannista. Ellei sitten perheessä ole fyysistä väkivaltaa, todella pahaa henkistä väkivaltaa tai pettämistä tms. Ensimmäiset vuodet ovat koetus parisuhteelle ja siihen pitäisi panostaa arjen keskellä. Kun lapsia tulee, joutuu oikeesti tekemään suhteen eteen kaikkensa, jotta perhe pysyy kokonaisena. Totta, se on vaikeeta, mutta siihen tarvitaan molempien vanhempien sata prosenttinen panostus. 

Itse olisin toivonut, että olisin saanut elää oman ydinperheeni kanssa. Toisin kävi, vanhempani erosivat kun olin noin vuoden vanha. Juuri niinä kriittisinä vuosina, jolloin ei todellakaan pitäisi erota, vaan yrittää parhaansa ja tehdä kaikkensa suhteen eteen. Nytkun minulla on oma perhe, aviomies, tytär ja poika, toivon että pysyisimme aina yhdessä. Jos olette lukeneet aikaisemmin blogiani, tiedätte että meilläkin on vaikeeta. Ongelmat alkoivat ensimmäisen raskauden aikana, aika perus eikö ? Tilanne alkoi mennä huonommaksi kun Altsu syntyi. Vain toinen meistä tiesi, että suhteen eteen täytyisi tehdä nyt enemmän töitä jotta rakkaus ja yhteys toiseen säilyisi, vain toinen meistä panosti suhteeseen... Tämä on itsestään selvää, ettei vain toisen panostus riitä. Siihen tarvitaan kaksi osapuolta. Joskus saimme juteltua asioita ja joinain päivinä tuntui jo vähän paremmalta. Se ahdistunut ja paska fiilis ei ollut enää joka päiväistä. Saimme tietää, että odotamme toista lasta, poikaamme. Lupasimme toisillemme, että asiat alkavat menemään parempaan suuntaan, me selviämme. Jossain kohtaa taas niksahti, aloimme huomaamatta työntämään toisiamme kauemmas. Olemme naimisissa, se jos jokin on lupaus sitoutumisesta toiseen loppuiäksi. Yritimme jutella yhdessä asioista, välillä hyvällä menestyksellä, välillä taas vähän huonommalla. Ennen Jooan syntymää aloitimme parisuhdeterapian. Tiesimme, että haluamme olla yhdessä, mutta jotakin oli tehtävä koska emme pystyneet yhdessä pääsemään eteenpäin. Olemme nyt muutaman kuukauden ajan käyneet parin viikon välein juttelemassa parisuhdeterapeutille. Aluksi tuntui, ettei siitä ole mitään apua. Asiat velloivat samalla tavalla kuin aina ennenkin. Nyt vasta vähän aikaa sitten minun mielipiteeni terapian suhteen on muuttunut. Asiat ehkä alkavatkin menemään parempaan suuntaan. Minulla ei ole joka päivä enää ahdistunut olo meidän suhteen takia. Olen alkanut näkemään valoa ja alkanut uskomaan meidän suhteeseen. Meillä on ehkä sittenkin tulevaisuus yhdessä. <3 

Me ollaan hyvä esimerkki ihan normaalisti suomalaisesta perheestä jotka saavat lapsia. Tulee vaikeita tilanteita, paljonkin, mutta perheen ja suhteen eteen täytyy tehdä töitä, jopa kovastikkin, jotta asiat olisivat hyvin. Me ainakin taistellaan meidän puolesta, taistelkaa tekin ! Joten jos tekisi mieli erota ja lähteä huitsin kuuseen, niin katsokaa ensin jonkin aikaa (se jonkin aikaa voi kestää vuosiakin), tehkää kaikkenne suhteen eteen, panostakaa, käykää juttelemassa ulkopuoliselle, kokeilkaa kaikki keinot ennenkuin rikotte perheenne. Uskokaa ja luottakaa teihin, rakkaus vaatii välillä taisteluita, mutta tehkää se teidän ja perheenne takia ! Jos mikään ei auta ja olette jyllänneet samassa pisteessä vuosia, sitten on ehkä parempi erota. Mutta muistakaa, tehkää ensin kaikkenne ja katsokaa mihin se johtaa.

Suski

Saako äiti juhlia ?

Hauskaa voi todellakin pitää ilman alkoholiakin, mutta hei, onko äidillä edes oikeus juoda tai käydä baareissa ? Monet varmaan elävät niin ahdasmielisessä maailmassa, että juominen lasten saannin jälkeen on vain miestin juttu. No way ! Yhtälailla me äiditkin ollaan ihmisiä, jotka kaipaavat vapaata ja pientä irtiottoa arjesta. Meillä mies käy töissä ja minä olen kotiäitinä kotona. Teen ruokaa, hoidan lapsia ja kotia arjen keskellä sillä välin kun mies on töissä. Jopa kipeänäkin minä olen se, joka on kotona lasten kanssa, tästä työstä ei voi pitää saikkua, toisin kuin palkkatyöstä. Kotiäitinä minä olen töissä 24/7, enkä kummoisesti saa mitään omaa aikaa tai lomaa. 

En ole sellainen äiti, joka haluaisi olla viihteellä monta kertaa kuussa. Välillä haluaisin lähteä vaikka kaupoille ilman lapsia, se olisi jo jotain. Viihteellä käyminen jotenkin helposti "kielletään" äideiltä. Onko se väärin, että myös naiset haluavat käydä välillä irrottelemassa ja nollaamassa pään. Se on ihanaa saada välillä tanssia ja ottaa kuppia. Mitä olen kuullut, niin monilla miehet käyvät useasti baarissa, koska heillä on niin rankkaa ja lässynlää. Miehet, olkaa viikko kotona lasten kanssa ja sanokaa sen jälkeen kummalla on rankempaa. En todellakaan väitä että työnteko olisi mitenkään ruusuilla tanssimista, mutta hei c´moon astukaa kotiäidin kenkiin hetkeksi niin tiedätte mistä me äidit puhutaan. 

Halusin puhua baarissa käynnistä, koska itse olin perjantaina viihteellä ja teki todella hyvää. Lapset olivat isovanhemmilla hyvässä hoidossa ja luotan lapset heidän hoitoon milloin vain. Minun mielestäni on tyhmää, että monet eivät välttämättä uskalla lähteä ulos lasten saannin jälkeen, koska ajattelevat muiden mielipiteitä. So, älä ajattele mitä muut ovat mieltä, vaan tee niinkuin itse parhaaksi näet. Sinä olet se, joka määrittelee mitä teet ja mitä tarvitset. Jos olet sellainen nainen joka haluaa vain nyhjätä lasten kanssa monta vuotta kotona, niin mikäs siinä, jokainen valitsee sen oman tapansa elää. Minä olen sellainen, joka tarvisee välillä sitä omaa aikaa, välillä iltoja ja öitä ilman lapsia. En tunne itseäni mitenkään huonoksi, päin vastoin. Kun äiti on iloinen ja onnellinen niin lapsillakin on hyvä olla. Sitä jaksaa itsekkin paljon paremmin, kun saa olla hetken oma itsensä, eikä aina äiti. Äiti ei todellakaan ole huono äiti, jos välillä ajattelee itseään. 

Tietenkin on myös niitä äitejä, jotka käyvät viihteellä vähän liiankin usein. Sellaista en itse katso kovin hyvällä. Mutta nämähän ovat vain minun mielipiteitäni eikä kenenkään tarvitse ottaa itseensä tai vetästä hernettä nenään. Mikä sitten on kohtuullista viihteellä käyntiä, jaa a, sitä on vaikea sanoa. Itse en halua olla sellainen joka kävisi joka kuukausi baarissa, mutta en halua määritellä kuinka monta kertaa vuodessa on ok. Jos minut kutsutaan baariin mukaan, niin katson vähän tilanteen mukaan. Olenko esimerkiksi juuri vähän aikaa sitten käynyt juomassa tai onko meillä jotain muuta suunnitteilla juuri silloin. Jokainen tosiaan tekee niinkuin itselle ja omalle perheelle on hyväksi. Jos lapset ovat hyvässä ja luotettavassa hoidossa niin let´s go vaan, kunhan lapsille ja perheelle ei koidu tästä mitään haittaa. Äideilläkin on oikeus bailata !! 

Mitä mietteitä juominen ja baarissa käynti herättää sinussa ? 

Suski