Lasten kuulumiset

Ajattelin ensin tulla kertomaan Jooan 4kk neuvola kuulumiset, mutta ajattelin tähän samaan postaukseen kertoa pitkästä aikaa myös Alexsandran kuulumiset. Sisarukset lähentyvät toisiaan nyt kokoajan enemmän, kun ikää molemmilla tulee lisää. Rakkautta ja hellyyttää annetaan puolin ja toisin, mutta tasapainoksi muunmuassa pikkuveljeä täytyy välillä kiusata. Sisarusten tehtävähän on puolin ja toisin kiusata ja antaa rakkautta. Välillä näiden kahden kiusaaminen on sellaista pientä ärsyttämistä, mutta sitten tulee niitä, että toista raavitaan tai löydään, silloin menen väliin ja torun. Alexsandra onneksi ymmärtää sen verran, että jos tehdään jotain väärin, pitää toiselta pyytää anteeksi. Anteeksi pyynnöksi hyväksytään hali tai pusu, kun sanoja ei vielä tule. 

Jooalla oli tosiaan nyt keskiviikkona 25.3 neuvolalääkäri. Ikää pojalla on nyt noin 4kk1vk. Poju sai paljon kehuja tarkkaavaisuudesta, jäntevyydestä, juttelusta, kaikesta. Mitään vikaa meidän pojussa ei siis ole. Neuvola korttiin kirjoitettiin "Suloinen hymypoika ! Juttelee ja seurustelee. Ruoka maistuu. Nukkuu hyvin. Kääntyy ja nousee konttausasentoon. Lelut kiinnostaa. Iho, silmät, sydän, keuhkot, vatsa, lonkat, genitaalit norm. Kaikki hyvin".

Paino: 7190g (6400g)

Pituus: 64cm (61cm)

Päänympärys: 43cm (42,3cm)

(suluissa 3kk mitat)

Jooa on kehittynyt todella nopeaa tahtia. Vastahan tämä pieni palleroinen syntyi ja nyt jo menee konttausasentoon ja yrittää epätoivoisesti eteenpäin. Välillä hän saa liikutettua jalkojaan ja pääsekin yhtäkkiä eteenpäin. Mutta vielä se liikkuminen on sellaista pakittamista ja sitten joudutaan umpikujaan ja siitähän se meteli vasta syntyykin. Jooaa muutenkin ärsyttää todella paljon, kun ei pääse eteenpäin. Kamala kitinä, karjuminen ja kiljuminen, tyyppi on oppinut paljon uusia ääniä ja niitä täytyy harjoitella. Jäbä on muutenkin tosi kova päästelemään ääniä ja yrittää kovasti jutella. Kova poika seurustelemaan. Ja tuosta liikkumisesta vielä, en todellakaan malta odottaa milloin hän konttaa ympäri kämppää ja repii kaiken mikä tielleen osuu. Jooa vaikuttaa juuri sellaiselta, joka ei paljon ajattele ja harkitse vaan tekee ja miettii ehkä sitten sen jälkeen. Ihan päinvastoin kuin siskonsa. Nämä ovat muutenkin ihan kun yö ja päivä, niin erilaiset. Toinen on harkitseva ja toinen kulkee pää kolmantena jalkana. Jooa on muutenkin tosi temperamenttinen, niin on siskonsakin, mutta Jooa on vielä enemmän ! Jooa viihtyy lattialla kunhan hänen kanssaan seurustellaan. Jos kehtaankin jättää hänet vähäksi aikaa yksin lattialle, niin voi että mikä huuto siitä tulee. Sellaista turhan päiväistä kitinää *huomio* *huomio* meininkiä. Hänellä ei ole mitään hätää, mutta pakko kitistä että saisi huomiota. 

Alexsandra 1v9kk on myös oppinut nyt veljeltään, että kun kitistään todella ärsyttävällä äänellä ja kovaa, niin silloin saa huomiota. Muutenkin Altsu on nyt niin kiinnostunut kaikista vauva jutuista. Neidistä on tullut pieni vauva. Jooalta pöllitään tutit, tuttipullot, lelut, kaikki. Neiti menee sitteriin ja laittaa itselleen siitä värinän ja musiikin soimaan ja rötvää siinä kuin mikäkin vauveli. Olen antanut hänen olla välillä vauva, mutta en tosiaan anna hänelle tuttipulloa tai tutteja syötäviksi. Tutteja Altsu ei ole ikinä syönyt, enkä halua hänen syövän niitä enää tässä vaiheessa. Tuttipullot jäivät vähän ennen 1v ikää, enkä halua niitäkään enää neidille uudestaan. Hyvin hän on kyllä tajunnut, että ne ovat Jooan ja hänellä itsellään on sitten muita kivoja juttuja. Mikä siinä muuten on, että kaikki jutut, lelut tms, jotka ovat toisella, niin ne pitää saada itselleen. Mitkään muut ei muka kelpaa, vain se joka on toisen kädessä. Hölmöä. Olen alkanut opettaa Altsulle jo nyt pienestä pitäen, että toisten kädestä ei oteta. Jos hän repii veljeltään jotain, se täytyy palauttaa. Minusta rajoja täytyy opettaa ihan pienestä pitäen. Varsinkin, kun meidän neiti on niin pahansisuinen ja uhma pukkaa päälle. 

Todellakin, meidän hieman alle 2veellä on ollut jo pidempään uhmaa ja se pahenee kokoajan. Viimeisin juttu tapahtui tänään. Kävelimme autolta kotiin päin ja mitä neiti keksii. Lähtee karkuun ! Minä siinä Jooa kainalossa ja laukku olalla yritän huudella, että tule nyt, mennään kotiin. Ei, neiti juoksee kovempaa karkuun ja menee piiloon. Lähdin perään, otin hänet syliin ja kannoin kotiin, huudon saattelemana. Nämä kohtaukset ovat joka päiväistä. Melkein aina syömisen yhteydessä, vaipan vaihdossa, kaikessa. Mikään ei ole hyvin. Kun häneltä kysyy jotain, vastaus on aina ei (pyörittää päätään ja sanoo ää, äh, ei). Ja minähän en todellakaan pyöri Altsun pillin mukaan. Hänen täytyy totella ja oppia se, että hän ei ole pomo, asiat eivät aina mene niinkuin hän haluaisi. On se lapsena olo niin kamalaa. Kauheeta, kuulostan ihan natsilta :D Joo ei, meillä on rajoja mutta ei tosiaankaan liikaa. Minun mielestäni lapsen täytyy vain tietää kuka määrää talossa, ja lapsi se ei ainakaan ole. 

Vielä hieman Altsun kuulumisia. Hän ei vielä puhu, tai puhuu, mutta omalla kielellä. Sanoja ei vielä kauhesti tule. Välillä saattaa tulla jotain yksittäisiä sanoja, jotka saattavat olla "vahinkoja". Kesällä alamme opetella potalle, ellei neiti sitten yhtäkkiä halua nyt harjoitella. Nyt uhman myötä ruoka ei maistu. Hän saattaa olla koko päivänkin syömättä. Aamupala menee ja iltapala, mutta kunnon ruoka saattaa jäädä lautaselle. Hän on iloinen pieni hassuttelija jolla on kova tahto ! Äitin pieni prinsessa <3 Seuraava neuvola Altsulla on kesällä, mutta nyt paino on noin 11,2kg, pituudesta ei mitään tietoa. 

Rajoista ja säännöistä sen verran, että rajat pitää olla johdonmukaisia. Se joka lasten kanssa on eniten ja se joka heitä kasvattaa, määrää rajat ja muiden täytyy kunnioittaa niitä. Esimerkiksi meidän tilanteessa minä olen lasten kanssa 24/7 ja muiden täytyy kunnioittaa ja arvostaa minun sääntöjä ja rajoja. Tottakai niitä voi muokata hieman omanlaiseksi, kunhan se periaate pysyy samana. Ei rajojen ja sääntöjen opettamisesta tule mitään, jos muut tekee miten lystää, eikä kunnioita lasten kasvattajaa ollenkaan. Kyllä, vanhempien tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä ja kertoa missä rajat menevät. Mutta jos lapset ovat hoidossa jossain, niin samat säännöt täytyy päteä myös siellä. Muuten lapsi rupeaa tappelemaan vielä enemmän rajoja vastaan, kun huomaa, että jossain muualla saa olla miten haluaa ja saa tahtonsa läpi. Minä olen sitä mieltä, että lapsella täytyy olla rajoja, ei liikaa, mutta niin, että hän tajuaa kuka on boss ja kenen pillin mukaan mennään, ei niin, että lapsi on se joka pompottaa aikuisia, ei aikuisen kuulu olla lapsen tossun alla ! En halua, että minun lapseni luulevat, että maailma on heidän ja elämä pyörii niinkuin he haluavat. Ei, näin se ei ole. Vanhemmat tekevät päätökset ja muiden täytyy kunnioittaa niitä. Piste. 

Suski