tiistai 21. huhtikuuta 2015

5kuinen !



Nyt meidän 5kuisen pikkumiehen kuulumiset. Tänään oli 5kk neuvola joista saimme uudet hienot mitat; pituutta tänään 66cm, painoa 7460g ja päänympärys 44cm. Neuvolakorttiin kirjoitettiin "Hieno poika ! Tasaisesti kasvaa, liikkuu ketterästi. Lihasoseita ja puuroja nyt myös maistelleet." Tänään Jooa sai myös muutamat rokotteet, kaksi piikkiä ja yksi suun kautta annettava. Kauhea itkuhan siitä tuli, mutta hienosti poitsu pärjäsi ja oli koko loppu päivän reipas poika !


Meidän 5kuinen poitsu on kova liikkumaan. Koko aika pitäisi olla pomppimassa ja hinku eteenpäin on todella kova, mutta vieläkään hän ei kunnolla pääse eteenpäin. Jos jotakin todella kiinnostavaa on edessä päin niin silloin Jooa pääsee kohteen luo. Muuten hän heiluu kokoaika konttaus asennossa ja pyörii akselinsa ympäri. Jooa ei myöskään käänny selältä masulleen eikä masulta selälleen, paitsi välillä vahingossa ja siitä seuraa kauhea huuto kun raukka säikähtää tapahtunutta.


JooaBoy on kova poika syömään. Aamulla hän syö noin pilttipurkin verran hedelmäsosetta. Päiväruuaksi Jooa syö vähän kaikenlaista, perunaa, bataattia jne, nyt ollaan otettu lihojakin mukaan. Välipalaksi juodaan pelkkää maitoa. Iltaruuaksi sitten taas jotain suolaista, perunaa, lihaa tms. Iltapalaksi puuroa, riisipuuroa, kaurapuuroa ja siihen sekaan hedelmäsosetta, välillä annan pelkkää puuroakin. Jokaisen aterian jälkeen maitoa. Yöllä Jooa herää kerran syömään ja silloin annan velliä. 



Jooa on iloinen pieni poika. Kovin nauravainen ja sosiaalinen persoona. Mutta on hänessä temperamenttiakin, hermostuu muunmuassa helposti jos joku asia ei mene niinkuin pitäisi. Ei viihdy yksinään kauaa, vaan kokoaika pitäisi olla jotain seuraa. Hän ei ole enää mikään vauva, ei viihdy sylissä muutenkuin että häntä pitäisi pompottaa kokoaika. Lattialla treenailee kovasti liikkumista, pakittaminen onnistuu mutta eteenpäin ei tosiaan pääse kuin välillä. Jooalle on myös tulossa hampaita kovaa vauhtia, joten sekin selittää varmaan kiukkuisuuden. Tässä nyt jonkin verran meidän 5kuisesta pienestä miehestä. On se niin komea <3



Suski

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Ulkoilua

Me tykätään ulkoilla ! Minun pitäisi äitinä ottaa itseäni niskasta kiinni, jotta pääsisimme ulos joka päivä. Nykyään yritämme ulkoilla joka päivä, mutta liian usein se jää vain ajatuksen tasolle. Monesti on myös niitä päiviä, että käymme kyläilemässä ja kaupassa, joten silloin ei ulkoilemaan kerkeä. Sekin, kun on kaksi näin pientä lasta, ulkona ei keksi hirveesti tekemistä. Yleensä teemme pikku lenkin meidän lähimetsässä. Lenkin varrella on pieni puisto, jossa pysähdymme ja Altsu saa purkaa energiaansa siellä juoksennellessa. Siinä saamme kaikki raitista ilmaa, minä liikuntaa ja prinsessa pääsee keinumaan, monta kärpästä yhdellä iskulla. Ulkoilu piristää ja pitää mielen virkeänä !



Puistoillessa Altsu tykkää eniten kiikkua keinussa. Neitiä ei saa siitä millään pois vaan hän voisi kiikkua vaikka koko päivän. Altsu tykkää myös laskea liukumäkiä, oikein kunnon vauhtihirmu. Hiekkalaatikollakin on kiva tehdä hiekkakakkuja ja laittaa ämpäriin hiekkaa ja kaataa ne itsensä päälle. Lähimetsässämme on leikkikettu ja leikkipupu joille Altsu tykkää syöttää käpyjä. Siitä on tullut sellainen perinne, että aina kun kävelemme niiden ohi, menemme syöttämään käpyjä ja olemme siinä vähän aikaa ja sitten jatkamme matkaa. Ulkoillessa Altsu saa itse päättää istuuko hän rattaissa vai käveleekö itse. Aluksi hän yleensä kävelee jonkun aikaa ja kysyn välillä haluaako hän rattaisiin. Sitten jossain välissä neiti saattaa jatkaa kävelyä kun ei rattaissa istuminen kauheesti kiinnosta. 



Sitten kun Jooa poika kasvaa, niin Altsu saa itselleen leikkikaverin eikä minun täydy käyttää ihanaa mielikuvitusta ja keksiä lapsille tekemistä. Luulisin, että he yhdessä sitten lyövät viisaat päänsä yhteen ja keksivät jotain todella mielenkiintoista ja kivaa tekemistä. Voi olla, että ne viisaat päät keksivät yhdessä myös jotain pahuuksia joista äiti ei niinkään tykkää. Kuitenkin, minusta on ihanaa että lapsilla on niin pienet ikäerot, että leikit ovat samankaltaisia ja lapsista alkaa olemaan toisilleen seuraa. Altsu muuten nykyään ihmettelee kovasti sitä, miksi Jooa ei liiku (kävele) ja yrittää auttaa pikkuveikkaa liikkeelle. Niin hellyyttävää, vaikkakin todella rasittavaa olla vahtimassa milloin neiti yrittää nostaa veikkaa käsistä ylös jne.



Mitä te puuhailette ulkona taaperoiden ja vauvojen kanssa ? Uusia ideoita kaivataan. Toki nyt kun kesä tulee, niin tekemistäkin riittää varmasti enemmän.




Suski

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Kesä tule jo !

Kesä tule jo ! En malta odottaa ihanan lämpimiä päiviä, sitä että aurinko paistaa taivaan täydeltä ja pääsee ulos vain olemaan. Tämä kylmyys alkaa jo pikku hiljaa riittämään ja kesä olisi todellakin tervetullut. Uloskin jaksaisi mennä lämpimillä ilmoilla paljon paremmin. Ei tuonne kylmään jaksa joka päivä mennä. Odotan sitä, että päästään rannalle ottamaan aurinkoa ja polskimaan veteen. Picnikkejä lasten kanssa, vaikka vain takapihalle tai läheiseen puistoon. Kesällä keksii paljon enemmän puuhattavaa kun kylmillä ilmoilla. Lapsille on jo valmiina paljon kesä tamineita, hattuja, kenkiä jne. Ostin tuossa muutama viikko sitten Jooalle kesäksi ihania kenkiä. Aliexpress on mitä mainioin paikka, josta saa todella halvalla vaikka ja mitä ! Suosittelen. 





Käytiin tuossa viime viikonloppuna lasten ja mun pikkusiskon kanssa seurasaaressa. Oli ihanan aurinkoinen ilma ja suht lämmintäkin ! Altsu sai juoksennella siellä villinä ja vapaana. Käveltiin saarella ja mentiin syömään jäätelöä. "Kesän" ekat jäätelöt ! Nautittiin ihanasta ilmasta ja rauhasta. Kunnes lapset rupesivat väsymään ja kiukkuilu alkoi. Siinä vaiheessa oli korkea aika lähteä kävelemään takaisin autolle, jotta lapset pääsivät nukkumaan. Tälläisiä seurasaari retkiäkin on ihana tehdä kesällä ! Kesä tule jo ! Mitä te odotatte kesältä ? Minusta kesässä on parasta se, että ulos voi vaan mennä, eikä siellä välttämättä tarvitse tehdä mitään. Tykkään myös siitä, ettei tarvitse kantaa turhia vaatteita mukana, vaan kotoa voi lähteä ihan ilman mitään takkeja tms. Tuleva kesä tulee varmasti olemaan meininkiä täynnä kun Altsu täyttää 2v ja Jooakin on jo melko iso poika !





Nyt tuli tälläinen pikapika postaus. Postaus toiveita saa heittää ! Olisi kiva tietää, mitä toivotte minun kirjoittavan, kenties mielipide postauksia ? Ideoita saa heitellä, kiitos !



Suski

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

OsToSpostaus

Vuorossa nyt ostospostaus. Tilasin taas h&m:ltä pienen paketin, oli pakko kun oli niin hyvät alennukset ! Löysin alesta molemmille lapsille kesäksi hatut, niin söpöt samistelulierit ! Hatut olivat yhteensä 6 e, eli ei todellakaan paha hinta. Nyt saisikin kesä jo tulla niin pääsisivät hatut ja aiemmin ostetut lippikset kovaan käyttöön. Ompahan nyt ainakin hattuja joilla suojata pikkuisten päät. 





Paketista löytyi myös Jooan huoneeseen uusi hylly. Hylly joka näyttää skeittilaudalta. Ihastuin tähän heti ja mielessä pyöri jo paljon ideoita joita voisin toteutella pojan huoneeseen. Mukaan mahtui myös parit seinäkoukut, jotka nekin esittävät pieniä skeittilautoja. Ajattelin kuitenkin säästellä vielä näitä, josko me saataisiinkin tässä jossain vaiheessa isompi asunto, niin laittaisin nämä sitten sinne seinälle. Toivossa on hyvä elää ! Kaikki nämä h&m:ltä.






Mitäs tykkäsitte ostoksista ? 



Suski

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Miten paljon lapset muuttavat arkea ?


En voisi enää kuvitellakkaan elämääni ilman lapsia. Lapset ovat kaikki kaikessa ja haluan heille pelkästään hyvää. Onhan siinä oma vastuunsa, kun täytyy huolehtia kahdesta pienestä ihmishengestä, mutta tätä minä olen halunnut.Teini ikäisenä minä aina toivoin, että saisin nuorena lapsia, mutta en todellakaan pitänyt sitä mahdollisena, pidin sitä vain omana haaveenani. Miten kävikään, nyt minulla on 21 vuotiaana kaksi aivan super ihanaa ja täydellistä lasta <3


Aloitetaan vaikka siitä, kun tutustuimme Kriden kanssa kesäkuussa 2011. Elämällä ei ollut mitään päämäärää, ainakaan minulla. Asustelin siellä sun täällä ja hengasin kavereideni kanssa kaiket päivät. Juominen ja kavereiden kanssa olo oli silloin tärkeintä, enkä osannut tehdä silloin muuta. Nyt kun ajattelee, se oli todella typerää touhua enkä ymmärrä miten olen jaksanut sellaista. Kesän jälkeen aloimme Kriden kanssa seurustelemaan ja jo siitä muutama viikko eteenpäin minun oli melkein pakko muuttaa hänen vanhempiensa luokse, hänen pieneen huoneeseensa. Minulla ei ollut paljoa vaihtoehtoja, missä muuallakaan olisin voinut asua. Aloimme heti hakemaan omaa yhteistä asuntoa ja jo marraskuussa pääsimme muuttamaan ikiomaan kotiin. Ja mitä me teimme viikonloput ? Joimme ja elimme niinkuin nuoret elää. Ihan kun elämällä ei olisi ollut muutakaan merkitystä kuin rällääminen. 


Jo vuoden 2012 alussa tulin raskaaksi ja menimme kihloihin. Meillä oli paljon suunnitelmia ja olimme onnellisia raskaudesta. Se kuitenkin keskeytyi ja tuntui, että elämältä meni pohja. Arki kuitenkin jatkui, joten elämänkin oli jatkuttava. Kävin silloin koulua, joten sain siitäkin muuta ajateltavaa. Viikonloput tietenkin hilluimme ties missä. Kruisailimme autoilla ja joimme. Tuli kesä ja kova meno jatkui. Minulla ei todellakaan ole ikävä noita aikoja, ei sellaista jaksa. "Vanhoihin" aikoihin verrattuna meidän nykyinen elämä on todellakin muuttunut. Lasten ja raskauksien myötä elämä muuttuu todella paljon, vaikka niinhän sitä sanotaan että elämä jatkuu. Se jatkuu, mutta aivan eritavalla.


Vuoden 2012 lopussa tulin raskaaksi, aloimme odottamaan Alexsandraa. Olimme onnellisia ja iloisia, mutta samalla pelotti, että raskaus taas keskeytyisi. Raskauksien myötä ulkona hilluminen ja juominen loppui. Minun ja Kriden suhde on ollut alusta asti todella ailahteleva, välillä rakastetaan ja välillä tapellaan. Lasten myötä tämäkään asia ei ole muuttunut, vaikka jotenkin voisi niin luulla. Meidän välillä on nykypäivänä enemmän kitkaa kuin ikinä ennen. Ehkä sekin muuttuu, kun lapset kasvavat. Kun Alexsandra syntyi elämä muuttui ihan kokonaan. Meillä oli pieni prinsessa huolehdittavana ja hänestä täytyi pitää todella hyvää huolta. Se kun näkee oman lapsen ensimmäistä kertaa, se on rakkautta ensi silmäyksellä. 


Alexsandran ollessa noin 8kk ikäinen, aloimme odottamaan Jooaa. En edes täysin muista minkälaista elämä oli ennen lapsia. Silloin sai tehdä mitä huvitti, sai nukkua milloin halusi, sai olla yksin. Nyt saan nukkua silloin kun lapset nukkuvat, ja monesti tämänkin ajan käytän bloggaamiseen tai siivoamiseen. Nykyään en saa käydä edes vessassa ilman että toinen silmäpari tuijottaa minua. En saa juoda aamukahviakaan rauhassa, en saa syödä rauhassa, mitä näitä nyt on. Olen lapsissa kiinni 24/7. On se hieman erilaisempaa, kuin ihan yksinään olo. Kun olin tottunut elämään arkeani yhden lapsen kanssa, toinen tuli kuvioihin. Totutteluun meni noin pari kuukautta, ja siitä eteenpäin arki kuin vain rullaa eteenpäin. Kun kaikilla on tietyt rutiinit, nukkuma ajat jne niin arkea on helpompi suunnitella. Ennen lapsia täytyi miettiä vain omaa napaa. Nyt niitä napoja on hieman enemmän. Mitään mitä minulla nyt on, en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Lapset ovat nyt minun elämäni ja rakastan heitä koko sydämestäni <3





 Suski

maanantai 6. huhtikuuta 2015

HAASTE

Sain pitkästä aikaa haasteen. En ole pitkään aikaan muutenkaan jaksanut toteuttaa haasteita, vaikka niitä on liikkellä todella paljon. Nyt ajattelin, että eiköhän tähän väliin mahdu yksi haaste. Tällä kertaa se tuli Marilta / Elämää pienessä perheessä blogilta.


Haasteen säännöt:
*Vastaa haastajan antamiin 11 kysymykseen.

*Haasta sitten 11 blogia, joilla on alle 1000 lukijaa.

*Keksi haastetuille 11 uutta kysymystä.




Saamani kysymykset;


Kahvi vai tee? Kahvi. Minun täytyy saada heti aamusta kahvia, ilman sitä en herää millään. Kunnon kahviriippuvainen. Jos en saa kahvia, päätäkin alkaa särkeä. Kauheeta mutta totta.

Kolme positiivista asiaa kuluvasta viikosta? Meillä oli taaperomamma treffit, oli ihanaa nähdä pieniä ja äitejä tietysti. Sain lapsivapaan perjantain, joka ei sitten kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Viikonloppuna oli paljon ihanaa seuraa ja hyvää ruokaa !

Nimeä yksi paha tapasi? Olen liian herkkä ja tunteellinen. Ainakin monien mielestä. Itse en pidä sitä mitenkään huonona, mutta otan asiat ehkä liian herkästi itseeni. Sanon myös asioita liian suoraan, joka ärsyttää monia.


Inhokki kotityösi? Pyykkien laittaminen pyykkitelineeseen, mikä onkaan ärsyttävintä kuin laittaa vaatteita yksi kerrallaan kuivumaan, niin aikaa vievää ja ärsyttävää hommaa.


Kotityö jonka teet mieluiten? Tavaroiden järjestely paikoilleen, imuroiminen. 


Mitä haaveilit lapsena tekeväsi työksesi aikuisena? Sanoin aina pienenä, että minusta tulee eläinlääkäri. Tykkäsin olla paljon eläiten kanssa ja jotenkin halusin sitä myös työstäni. Toinen "unelma" ammatti oli opettaja, en tiedä mistä sekin tuli, mutta tulipahan kuitenkin. Kumpaakaan noista ammateista en nykypäivänä haluaisi tehdä. 


Harrastatko jotakin ja jos harrastat niin miten päädyit tähän harrastukseen? Ainoa harrastus tänäpäivänä on tämä bloggaaminen, salikortti on pitänyt hommata, ,mutta jostain kumman syystä en ole sitä vielä saanut hommattua. Päädyin bloggaamaan kun aloin odottamaan Alexsandraa. Halusin kirjoittaa johonkin ylös fiiliksiä raskausajasta ja muutenkin kirjoittaa kuulumisia ylös, niitä on sitten kiva joskus lukea. En tiennyt silloin vielä mitään bloggaamisesta ja sen kyllä huomaa kun katsoo ensimmäisiä postauksiani. Ihan järkyttävää ja tekisi mieli poistaa kaikki alkuajan tekstit, mutta en viitsi. Jos siis vertaa ensimmäisiä postauksiani näihin mitä nykypäivänä kirjoitan niin varmasti huomaatte kehityksen !


Millainen olisi unelmiesi talo? Iso omakotitalo. Viisi makuuhuonetta, iso ihana keittiö, iso olohuone, takkahuone, iso sauna, poreamme, iso piha, vaatehuone, kaksi vessaa. Lattiat vaaleaa, valkoista laminaattia, seinät ja katot valkoista. Joissain huoneissa tapettia tai maalia jollain seinällä. Kaikki huonekalut valkoista tai vaaleaa. Tykkään yksinkertaisesta ja vaaleasta !


Ikimuistoisin matkakohteesi? Olisiko vaikka kreetan saari. Olen käynyt siellä pienenä perheen kanssa usein ja haluaisin sinne vielä uudestaankin monta kertaa. Olisi ihana mennä nyt oman perheen kanssa muutenkin matkoille. 


Mitä odotat kesältä? Hauskan pitoa ja sitä, että lapset kasvavat ja heidän kanssaan pääsee tekemään kaikkea kivaa. Ollaan suunniteltu, että menemme esimerkiksi puuhamaahan, sitten kun Kridellä on loma. 


Viimeisin näkemäsi elokuva ja mitä pidit siitä? Katsottiin eilen illalla tv5 elokuvaa nimeltä Roolimallit. Siinä kaksi kaverusta sekoilee jotain ja loppujen lopuksi he joutuvat 150 tunniksi yhdyskuntapalveluun. Ihan mukaansa tempaava leffa, voisin katsoa uudestaankin.


Omat kysymykseni !
1. Mikä on unelmiesi auto ? 
2. Mikä on ihanne lapsi lukusi ? 
3. Kolme hyvää piirrettäsi ? 
4. kolme huonoa piirrettäsi ? 
5. Omakotitalo vs rivitalo ?
6. Mikä olet ammatiltasi ? 
7. Sadepäiville parhaat vinkit ?
8. Naimisiin vai ei ?
9. Paljasta yksi paheesi !
10. Asuisitko mieluummin pääkaupunkiseudulla vaiko pohjanmaalla ? 
11. Minkälaisista ihmisistä pidät ? 

HAASTAN KAIKKI JOTKA USKALTAVAT VASTATA KYSYMYKSIINI !



Suski



torstai 2. huhtikuuta 2015

Meidän päivä !

Postausta meidän päivästä toivottiin jokunen päivä sitten ja päätin heti ottaa tämän toivomuksen toteutukseen. Olen aikaisemmin miettinytkin tekeväni postauksen meidän päivästä, mutta en ole saanut aikaiseksi. Oli todella haastavaa kuvata "tärkeimpiä" juttuja meidän päivästä ja kantaa kameraa mukana kokoajan. Toivottavasti tämä onnistui edes jotenkin ja postaus miellyttää teitä !

Meidän aamu alkoi keskiviikkona kello 09:00. Kuulin Jooan höpöttelevän sängyssään, itse loikoilin vielä jonkun aikaa ja kuuntelin kun Altsukin alkoi höpistä. Nousin ja menin äkkiä suihkuun, ennenkuin lapset hermostuvat. (Meidän sänkynä siis nykyään toimii levitettävä sohva).


Suihkusta tultuani menin ensimmäisenä Alexsandran huoneeseen, jossa neiti jo virkeänä odotti sängystä pääsyä. Hän ei siis itse ikinä tule sängystä pois, vaan odottaa, että hänet haetaan sieltä. Toinen on niin iloinen heti aamusta, osaisipa sitä itsekkin olla. Menimme yhdessä hakemaan pientä Jooa poikaa, Altsu on oppinut avaamaan ovia ja hän reippaana tyttönä haluaa auttaa kaikessa missä vain voi. Jooakin on aina aamusta niin iloisella päällä ja jaksaa heti hymyillä. Ihanat pienet hymysuut.




Kun olen hakenut lapset sängyistä, menemme ensin vaihtamaan puhtaat vaipat päälle. Ensin vaihdan Altsun vaipan ja sen jälkeen hän voi mennä leikkimään ja odottamaan aamupalan valmistusta. Nyt keskiviikko aamuna autot olivat kova sana. Pienen leikkihetken jälkeen on vuorossa aamupala, neiti sai puuroa. Sillä välin kun Altsu syö aamupalaa Jooa saa olla pienen hetken nakupellenä ja ottaa ilmakylpyjä. Ei ole mitenkään uusi juttu, että Altsu ei haluakkaan syödä, vaan uhmailee. Tänäkin aamuna lusikat ja mukit lentelivät ja pöytä täynnä sotkua. Mikä sen kivempi, kuin heti aamusta päästä siivoilemaan pienen sotkuja. 






Sen jälkeen kun pääsin siivoamaan Altsun sotkut ja Jooa oli hetken ottanut ilmakylpyjä lattialla, laitoin Jooalle vaipan päälle ja aloin antamaan hänelle aamupalaa. Tällä kertaa aamupalana oli marjainenbanaanisose. Jäbä hotki koko purkin ihan mielissään ja ruuan loputtua täytyi tyytyä omaan peukaloon. Jooalla on muuten paha tapa imeä peukaloa, koitan aina ottaa peukalon pois suusta, mutta kovin äkkiä se taas on suussa. Toivottavasti tästä tavasta päästään jotenkin eroon, koska siitä on niin kovin vaikea päästä sitten myöhemmin eroon. 



Aamuhommien jälkeen puetaan molemmille lapsille vaatteet päälle ja leikitään yhdessä. Monesti menemme tässä välissä ulkoilemaan tai lähdemme jonnekkin, mutta nyt keskiviikkona päätin, että ollaan vaan kotona ja otetaan rauhallisesti, meillä oli nimittäin iltapäiväksi jo tekemistä. Mielestäni koko päivää ei kuitenkaan tarvitse touhottaa tekemässä kaikenlaista, vaan välillä voi vaan ottaa rennosti ja olla kotona. 




Pienten leikkihetkien jälkeen Jooan oli aika mennä päiväunille, kello oli tällöin lähemmäs 11. Silloin kun poitsu on ensimmäisillä päiväunilla, minä saan viettää Altsun kanssa kahdenkeskistä laatuaikaa. Pelleilemme, leikimme, laulamme, makoilemme. Yhdessä olo on todella tärkeää lapsille ja koitan näyttää, että olen ihan 100% läsnä ja annan lapselle hellyyttä ja läsnäoloa aina kun mahdollista. Silloin siihen on oiva mahdollisuus kun toinen lapsista on nukkumassa. Pystyn antamaan toiselle täysin itseni ja aikani. 



Ensin pelleillään ja nauretaan, loppujen lopuksi murjotetaan ja suututaan jostain. On tämä uhma niin ihanaa. Nyt Altsu ei sentään pistänyt kunnon huutokonserttia pystyyn vaan meni murjottamaan tyynyn alle ja kurkki sieltä. Nykyään neidin uhma vaan pahenee ja pahenee. Ties mistä typeristä asioista hän vetää pultit. Sori vaan, mutta meidän kotona on rajat ja täällä ei lapset pomota, niin se vain on. En edes halua tietää, missä me oltaisiin jos antaisin tuolle pikku neidille kaiken periksi. 



Kahdentoista aikaan Jooa poika heräsi päiväunilta. Aloin juuri siihen aikaan tekemään meille ruokaa. On se hieman haastavaa tehdä ruokaa ja katsoa kahden pienen hirmun perään samaan aikaan. Noh, laitoin lihat pannulle kypsymään ja menin viihdyttämään lapsosia. Tämä on melkein joka päiväistä, että samaan aikaan leikin lasten kanssa ja teen ruokaa. Huono puoli tälläisessä on se, että ruuat meinaavat monesti palaa pohjaan kun uppoudun leikkimään lasten kanssa. Liha oli siinä ja siinä, ettei palanut, mutta hyvää siitä tuli. En olisi voinut vielä pari vuottakaan sitten kuvitella, että minä, MINÄ, teen joka päivä ruokaa, oikein kunnon kotiruokaa. 






Pieni nälkäinen neiti ei meinannut millään jaksaa odottaa, että ruoka valmistuu. Onneksi ruuan tekemisessä ei kestä kauaa ja pieni sai lihaa, perunaa, kurkkua, tomaattia ja salaattia. Tuollainen ihan tavallinen ateria, ei mitään gurmee ruokaa. Samaan aikaan Jooalla oli ruoka aika, joten söin itse ja syötin samalla pojalle perunaporkkanasosetta. Yksin kahden lapsen kanssa täytyy saada arki rullaamaan jouhevasti ja niin minä olen tehnytkin. Välillä tuntuu, että minulla pitäisi olla kolmaskin käsi, mutta vielä tähän mennessä olen pärjännyt kahdella kädellä. Helposti sitä muuten pärjää kahdellakin kädellä kun vaan harjoittelee !





Päiväruuan jälkeen on Alexsandran päiväuni aika. Nyt keskiviikkona päiväuni aika tuli jo yhdeltä (normaalisti unet on 14-16). Jooa jäi sitten minun kanssani hengailemaan hetkeksi, joten sain hänenkin kanssaan kahdenkeskistä aikaa. Minusta on ihanaa, että edes kerran päivässä saan viettää aikaani vain yhden lapsen kanssa ja saan antaa kokonaan itseni hänelle. Varmasti myös lapsista mukavaa, että saa täysin äidin huomion itselleen. Jonkun aikaa siinä vietettiin Jooan kanssa aikaa ja höpöteltiin toisillemme, kun tuli taas Jooan päiväuni aika. Vaihdoin vaipan ja annoin maidon, sitten poika sänkyyn unille. Meidän lapset on siitä myös ihania, että he nukahtavat omiin sänkyihinsä itsekseen ilman kitinöitä. Välillä saattaa kuulua jotain kitinää, mutta siihen en reagoi, jos alkaa kunnon huuto, niin silloin menen silittämään vähäksi aikaa. Lapset nukkuvat joka päivä samaan aikaan päikkärit, joten silloin minä saan hieman omaa aikaa. Yleensä kirjoitan silloin blogia, välillä siivoilen tai sitten vain olen. Ihanaa välillä vaan maata, tekemättä mitään. 






Altsu heräsi päiväunilta kolmen aikaan, Jooa jatkoi vielä unia. Kride tuli töistä vähän kolmen jälkeen. Meidän oli tarkoitus lähteä kotoa puoli neljältä, taaperomamma treffeille. Lähtö hieman pitkittyi, kun piti odottaa, että Jooa heräsi päiväunilta. En raaskinut herättää häntä, koska unet ovat niin tärkeitä lapsille. Jos nukuttaa, niin sitten saa tietenkin nukkua. Kun Jooa heräsi, vaihdettiin lasten vaipat ja puettiin ulkovaatteet päälle ja lähdettiin äkkiä treffeille, jonne meidän oli tarkoitus mennä neljäksi mutta hieman myöhästyttiin aikataulusta, sellaista sattuu. 




Treffit olivat meidän kesäkuussa syntyneiden taaperoiden treffit ja Altsu näki pitkästä aikaa monia kavereitaan. Treffeillä oli myös ystäväni ja hänen tyttönsä. Niin ihana nähdä miten nuo pienet muruset viihtyivät vieläkin niin hyvin toistensa seurassa. Toivon, että näistä kaveruksista tulee elinikäiset ystävät <3 Jooakin otti ilon irti treffeistä ja nauroi minkä kerkesi näiden taaperoiden jutuille. (Tästä eteenpäin unohdin kuvata kameralla, joten kuvia on todella vähän ja kuvat on otettu kännykällä). Treffeillä aika kului todella nopeasti ja yhtäkkiä kello olikin jo melkein seitsemän ja oli aika lähteä kotiin. Sain viestin ystävältäni, että mitä teemme, hain hänet meille kuluttamaan aikaa. Meidän arki on aina täynnä menoa ja meininkiä eikä pelkkiä kotipäiviä ole kuin tosi harvassa. 





Tultiin kotiin joskus seitsemän jälkeen josta Kride lähti sitten kauppaan ja me jäimme kotiin tekemään perus ilta askareita. Kaverini lähti kahdeksan aikaan takaisin kotiin. Tein lapsille iltapuurot ja aloin syöttämään pienempää, Alexsandra syö itse ruokansa. Iltapalan jälkeen perus vaipan vaihdot ja rasvaukset ja unten maille. Alexsandra meni vähän ennen yhdeksän unille ja Jooa jäi vielä juomaan iltavellin ja meni yhdeksältä sänkyyn. Molemmat lapset nukahtavat itsekseen. Siinä meidän keskiviikko päivä tällä viikolla. Menoa ja melskettä täynnä.


Suski