Kyllä, olen jättänyt blogini kokonaan huomioimatta ja tunnen siitä kokoaika jonkinlaista syyllisyyttä. Pakko tehdä muutos ja alkaa tsemppaamaan ja löytää aikaa myös kirjoittamiselle. Välillä tuntuu, että minulla olisi jopa liiankin paljon annettavaa blogille ja siksi kirjoittaminen on jäänyt. Kirjoittamisen aiheita tuntuu olevan liikaa ja niitä vain pursuaa joka suunnalta. Olen lykännyt kirjoittamista päivä päivältä enemmän ja nyt siihen tulee piste. Olen harmitellut, kun minulla ei ole mitään omaa. Olen kotiäiti ja elämäni on tätänykyä lapset. Vaikka elämäntilanne onkin tämä, pitää omillekkin jutuille jäädä aikaa. Kyllä jokaisella täytyy olla jokin harrastus tai jotain mitä tykkää tehdä, itsekseen tai porukalla. Välillä tuntuu siltä, että minulla ei ole edes voimia muuhun kuin tämän arjen pyörittämiseen. Päiväni ovat täynnä lapsia, kakkavaippoja, ruuanlaittoa, puistoilua, kakkavaippoja, kitinää ja vielä kerran vaippoja.
Pääsin sunnuntaina pitkästä pitkästä aikaa yksin kaupoille, olin yksin kaksi tuntia. Mistään ei kuulunut kitinää, ei tarvinnut miettiä kenenkään ruokailuja, sain olla yksin. Se teki hyvää, sain siitä voimaa. Toivon, että pääsisin lähtemään vaikka joka viikko kerran jonnekkin yksin, se tekee todellakin ihmeitä ja sain siitä lisävoimia jaksaa tätä hektistä arkea. Välillä mietin, että olenko itsekäs ja huono äiti kun ajattelenkin omaa aikaa. Mutta ei, kun oma henkinen olotila on virkistynyt ja iloinen, sitä jaksaa taas kuunnella muutamat kiukut enemmän ja vaihdella niitä kakkavaippoja. Eiköhän äidilläkin ole oikeus ajatella itseään, kun kaiket muut ajat täytyy ajatella lapsia ja pistää lapset kaiken edelle. Ainakin minä olen sellainen äiti joka ajattelee lasten hyvinvointia ja pistän lapset kaiken edelle, siksi kai olen unohtanut itseni ja omat juttuni kokonaan.
Raskaus on edennyt jo näin pitkälle. Viikkoja on huomenna täynnä 28 viikkoa. Laskettuaika vain lähenee ja tätä mammaa alkaa hieman jännittää ! Raskaus on edennyt suhthyvin olosuhteisiin nähden. Välillä tuntuu, etten olisi raskaana laisinkaan, välillä taas olen niin lopen kyllästynyt koko raskaana oloon että huh. Supistuksia on sadellut nyt jo parin kuukauden ajan. Nykyään niitä tulee päivittäin melkein kaikesta mitä teen. Supistukset eivät ole kipeitä, mutta kyllä se tuntuu. Lantio ja lonkat naksuvat ja tuntuu välillä ettei kroppa enää kestä. Alakerrassa tuntuu kunnon liitoskipuja, mutta tätähän tää raskaus on, "ihanaa". Aina kun saan lapset päiväunille, yritän itse levätä. Neuvolakuulumisia minulla ei ole kerrottavana, kun käyntejä ei ole juuri ollenkaan. Olen tässä raskaudessa käynyt kaksi kertaa neuvolassa ja kerran neuvolalääkärissä. Seuraava käynti on ensikuun puolessa välissä. Jännittää ihan hurjasti tuleva, jouluna meillä on kolme vauvaa (yksi kakkahousu lisää) !
Suski
