torstai 15. lokakuuta 2015

Viimeinen kymmenes

Raskaus on nyt edennyt viimeiselle kymmenekselle ja vauvan syntymä lähenee päivä päivältä. Tänään viikkoja on tarkalleen 30+2. Ihana ajatella, että kohta tämäkin (toivottavasti viimeinen) raskaus on lopuillaan ja saan pienen vauvamme syliin ja oman kehoni takaisin. Jos vauva nyt syntyisi, olisi hänellä todella hyvät mahdollisuudet selvitä hengissä. Tietenkin toivon että vauva jaksaisi kasvaa mahassa täysiaikaiseksi asti, mutta täytyy olla realistinen, kun ei ikinä voi tietää mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Välillä en edes muista olevani raskaana, kun taas on päiviä jolloin en muuta ajattelekkaan kun raskautta ja näitä vaivoja joita se tuo mukanaan. Päivittäin supistelee ja joinakin päivinä supistukset ovat niin kovia että pitää pysähtyä ja keskittyä hengittämiseen. Joinakin päivinä liitoskivutkin ottavat vallan, jolloin pelkkä sohvalta ylös nouseminen tuottaa tuskaa, on myös päiviä kun liitoskipuja ei oikeastaan ole. Tänään on pahin päivä tähän mennessä. Liitoskivut on aivan järkyttäviä, supistelee jatkuvasti (ei kuitenkaan kipeitä eikä pitkiä), heikko olo ja päänsärky on sietämätön. Onneksi huomenna on kontrollikäynti äitiyspolilla, siitä lisää alempana !


Eilen minulla tosiaan oli neuvolakäynti. Viime käynnistä olikin kulunut jo kaksi kuukautta, joten olikin jo korkea aika seurata hieman tätäkin raskautta. En mitenkään omasta tahdostani ole ottanut käyntejä näin vähän, vaan niistähän nyt tällä hetkellä säästetään ja käyntejä annetaan harvemmin. Mielestäni todella idioottimaista, koska esimerkiksi tässä minun tilanteessani olisi ollut ihan hyvä jos käyntejä olisi ollut useammin ja raskautta olisi seurattu. Neuvola käynnillä oli muuten kaikki ok, mutta pissasta löytyi proteiinia (+1) joka nyt ei välttämättä ole kovin hyvä asia. Kohdunpohjankorkeus on liian pieni, menee alakäyrän alapuolella, tästä lähete äitiyspolille. Neuvolatäti sanoi, että ei ole vielä huolissaan mutta haluaa varmistaa tilanteen, jos esim istukassa olisikin jotain häikkää eikä toimisi kunnolla ja siksi vauva olisi liian pieni eikä kasva normaalisti.Viikolla 22 sf mitta oli keskikäyrän yläpuolella ja nyt tosiaan pari kuukautta myöhemmin käyrä on alakäyrän alapuolella. Jos raskautta olisi seurattu tiheämmin voisimme nähdä meneekö käyrä koko aika alaspäin, vai onko se tippunut yhtäkkiä. Mutta tosiaan huomenna kontrollikäynti ja saadaan tietää onko kaikki hyvin. 

Neuvolakortin merkinnät:

Raskausviikko: 30+0 (22+0)
Paino: 65,6 kg (61,8 kg)
Verenpaine: 120/77 (116/63)
Proteiini: ++ (--)
Hemoglobiini: 136 (131)
Kohdunpohjankorkeus: 24cm (20cm)
Sydämensyke: 155 (145)
Liikkeet: + (+) 




Suski

torstai 1. lokakuuta 2015

Lapset rakkaat

Lapset kasvavat ja kehittyvät hurjaa vauhtia, ei sitä tajua vasta kun omista pienistä vauvoista tuleekin pieniä naisen ja miehen alkuja. Blogin alkuperäinen päätähti Alexsandra on nyt 2v3kk. Aloin kirjoittamaan blogia silloin kun aloimme odottaa Altsua, siitäkin on jo niin kauan aikaa. Jooa on nyt 10,5kk, kohtahan me jo juhlitaan pikkujäbän ekoja syntymäpäiviä !


Lapset viettävät päiviään minun kanssa kotona. Päiväkotiin kaikki kolme menevät näillä näkymin vuoden 2017 tammikuussa kun minä jatkan kouluja. Silloin Altsu on 3,5v, Jooa 2v1kk ja S 1v. Eli siihen asti kaikki saavat olla kotona ja katsella minun naamaani päivästä toiseen. Minun mielestäni on ihan kiva, että lapset saavat olla mahdollisimman kauan kotona, koska pikkulapsi vaihe kestää niin vähän aikaa kuitenkin. Meidän tilanteessa on aika hyvä, kun lapset ovat niin saman ikäisiä niin heillä on sitten ikäistään seuraa kotonakin. Päivisin yleensä teemme kaikenlaista. Aamusta monesti mennään meidän viereiseen puistoon ulkoilemaan jossa vierähtääkin monesti se puolitoista tuntia. Sitten suunnataan kotiinpäin ja syödään päiväruoka. Sen jälkeen leikitään, luetaan kirjoja, siivotaan tai jotain ihan perus kotijuttuja. Päiväunille lapset menevät yhden kahden aikaan ja nukkuvat sen parisen tuntia. Jooa saattaa vetäistä aamupäivällä pienet unet rattaissa tai kotona sängyssään, mutta silti menee kahden aikaan pitkille päiväunille. Päikkäriaika on äidin oma rentoutumishetki jolloin yleensä vain olen, katselen telkkaria, räplään kännykkää tai kirjoittelen blogia. Iltapäivästä odotellaankin isimiestä kotiin ja mietitään mitä sitä tehtäisiin yhdessä. 


Alexsandra on kehittynyt ihan hirveesti tässä muutaman kuukauden sisällä. Tyttö tuntuu jo niin fiksulta ja isolta, vaikka onkin vielä ihan pienen pieni. Puheen kehityksessä on tullut suuri harppaus ja nyt tyttö joka ei vielä muutama kuukaus sitten osannut sanoa kuin pari sanaa, puhuu jo lauseita. Altsu toistelee sanoja ja halu puheen oppimiseen on kova. Vaatteissa Altsu käyttää kokoa 98-104, joissakin 92. Pottailu ei tyttöä ole vieläkään ruvennut kiinnostamaan, joten vaipoissa kuljetaan vielä toistaiseksi. Altsu on oppinut pukemaan vaatteet itse päällensä, aina ei kuitenkaan pinna kestä ja jonkun täytyy vähän avittaa. Neiti on hyvin omatoiminen ja auttavainen. Vauvat ja vauvoihin liittyvät jutut kiinnostavat kauheasti, huomaa että Altsu on tyttö jolla on hoivavietit heti pienestä pitäen. Alexsandra tykkää kun hänelle luetaan kirjoja, tykkää laskea yhdestä kymmeneen ja osaa toistaa jonkin verran perässä. Osaa näyttää monta vuotta hän on ja monta vuotta veikka kohta on. Altsu on hyvin tarkkaavainen tyttö jolta löytyy temperamenttia. Neiti on myös todella kuuliainen ja tietää mitä ei saa tehdä ja tottelee kun häntä komennetaan. Veikkaa on kuitenkin liian kiva kiusata ja sen kanssa saankin olla tarkkana ettei pienempää satu.


Usein sisarukset leikkivät kiltisti keskenään, mutta jostain takaraivosta isommalle iskee mustasukkaisuus kohtaus ja veikka saa kyytiä. Milloin pienempää tönitään, milloin jätetään sormet oven väliin, milloin purraan, milloin mitäkin. Tällä äidillä pitäisi olla silmät selässä ja mielellään vaikka varasilmät seinilläkin. Kyllä saa sisko kuulla kunniansa jos kiusaa pienempää, ei meillä todellakaan katsota huonoa käytöstä sormien välistä vaan siihen puututaan, olipa lapsi miten pieni tahansa. Ihaninta näiden kahden touhuissa on katsella sitä, että nämä apinat leikkivät aina ihan kylkikyljen. Niin rakkaita toisilleen <3


JooaBoy kasvaa hurjaa vauhtia eikä todellakaan häviä aina siskolleen. Leluista tapellaan monta kertaa päivässä ja jäbältä löytyy jo sen verran voimaa että välillä voittaa skabat. Vaatteissa Jooa käyttää kokoa 80-92. Riippuu ihan vaatteen merkistä ja mallista. Paidat yleensä 86-92, koska pojilla ei edes haittaa vaikka olisikin hieman löllömpää mallia. Housuissa 80-86. Jooa osaa taputtaa ja vilkuttaa, sanoja tulee muutama, yleisin on nykyään kakka. Jäbä on ihan eri puusta veistetty kuin siskonsa. Vaikka sisaruksia ei saisikaan vertailla niin minäpä vertailen ! Huomaa todellakin että Jooa on poika ja Altsu tyttö. Leikit ja käyttäytyminen on ihan sen mukaista. Altsu on pienestä pitäen ollut rauhallinen ja tarkkaavainen, Jooa taasen on kuin mikäkin duracel pupu joka on jatkuvasti vauhdissa ja pahanteossa. Tästä tulikin mieleeni että Jooan kävelemään oppiminen kestää hieman kauaemmin kuin siskollaan. Jooalla ei ole aikaa keskittyä joten hän konttaa vieläkin tuhatta ja sataa. Nykyään kuitenkin enemmän ja enemmän kävelee puita pitkin koska on huomannut että niinkin pääsee nopeasti. Jooahan on kävellyt tukia pitkin jo 6-7kk ikäisestä jos oikein muistan. Päivittäin hän kävelee enemmän ja enemmän ilman tukea ja seisoo todella pitkiä aikoja tuetta. Eiköhän hän kohta hoksaa että se käveleminenkin on ihan jees. Jooa syö samaa ruokaa kuin me ja ollaan maisteltu maitotuotteita. Yönsä poitsu on nukkunut jo monta kuukautta heräilemättä, nukkuu noin 12-13 h putkeen. Aamuisin lapset heräävät yleensä samaan aikaan ja siitä sitten alkaa taas perus päivän rutiinit. Suihkuun, syömään, leikkimistä, puistoon jnejnejne perus arkea. 


Jos minulta jäi jotain oleellista kertomatta niin kysykää ihmeessä, postaus ideoitakin saa heitellä jos on jotain mistä haluaisitte että kirjoitan. :)



Suski